sunnuntai 5. elokuuta 2012

Jokaisella, paitsi Ilkalla, on siivet!



Täytyy myöntää, etten suomalaisten tuloksia Lontoossa, öljympialaisissa niinkuin hienosti sanotaan, ole juuri seurannut. - Säästän jännityksen kisojen päätteeksi , silloin aion tarkastaa kuinkas monta kultaa, hopeaa ja pronssia plakkariimme tällä kertaa kertyi.

Konservatiivipoliitikko ja olympalaisten organisaation ajattelupuolen johtaja, Sebastian Coe, loihe aiemmin lausumaan, sittemmin yhteensä kahdeksaantoista kultamitaliin yltäneestä uimari Michael Phelpsistä, ettei pidä tätä historian merkittävimpänä olympiaurheilijana.

Siitä huolimatta, että Sebastian Coe´ta ja maileritovereitaan, Steve Ovettia ja Steve Cramia, saisi laittaa kuusi kappaletta kasaan ja siltikään he eivät yltäisi samaan.

Ilkka Kanerva, urheilujohtaja, purki pettymystään Suomen joukkueen otteisiin.

Ilkka. He ovat masentuneita puolestasi, koska siipesi ovat leikatut, kuten meille taannoin kerroit. Seiskan kuvista huomasi, ettei tynkiäkään ole jäljellä, vaikka sinulla peittelemään pyrkivä villapaita olikin harteillasi. Takapuoli näytti aika leveältä, treenaathan Ilkka vain sallituin keinoin!




4 kommenttia:

  1. Just tulin Napikselta humpalta ja siellä tuntui välistä, että vanhallakin on siivet joka ulokkeessa kun oikein pääsee takasuoralta kiihdyttelemään: http://www.youtube.com/watch?v=h8w5UmF7dw8

    Olishan tuolla ollut parempiakin äänitteitä, mutta nuo kuvat...

    Muuten en ölympiäläisistä jummarra mittään. En kato etu- en takakätteen, sen lupaan.

    Panen vielä toisen tanssimusalinkin kun olen "tunnelmissa" (en kalja-, vaan tanssi-). http://www.youtube.com/watch?v=D2vD-FPVp-8&feature=related

    VastaaPoista
  2. Tuolla Martilla oli kyllä sen verran hidas tempo, että vähän ajattelin jakssako loppuun asti.

    Kun kerran olet tanssimusiikin ystävä, laitan tähän Henkka ja Kulkureiden kappaleen Sateeseen.

    Tuon minä kyllä arvasin että Olympialaiset jäävät sinulta väliin.

    VastaaPoista
  3. Riku, olen tanssimusiikin ystävä vain hetkittäin. Siis ne hetket, mitkä humpallukset kestävät. Ja vähän aikaa niiden jälkeen olotila on sellainen, että voi kuunnella kuin "loivennukseksi" muutamia kipaleita. Sitten koittaa arki enkä millään voi sietää mitään rallatuksia, paitsi Lauantain toivotut joskus.

    Napiksella kun tuli kappale, jossa laulettiin, että "... odotin pitkän illan, odotin kaivaten ..." hyrähtelin tanssitettavan korvaan (tuttu mimmi): "...lorotin pitkän illan, lorotin ... kaivellen...), että se vakavuusaste minulla on itse näiden laulujen sanoitusten sisältöön.

    Esmes se Souvareitten "Sinisen huivin" tarina -se on aivan hirveän karmeaa paskaa, ja vielä jos näkee aikamiesten- tai naisten sellaista väriä lavan edessä, tai tanssiessa heiluttavan...

    Muulloin mielelläni kuuntelen ihanmitävainjotain klassista, tai vain korvieni soimista (jota on pakko kun ei voi kiertää mistään nappulasta sitä kiinni).

    VastaaPoista
  4. Minä kuuntelen fiiliksen mukaan, klassistakin.

    Sibelius on kuvanut hienosti kännisen ravintolaillan kappaleessaan Finlandia.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)