sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Lupiini


Arsene Lupin oli pikkunassikkana ollessani lempisarjani. Se taisi tulla maanantaisin, odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Pääosaa esitti Georges Descrières, laulaja on Jacques Dutronc.
  

Ensin jaksojen alkukuvat.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Maailma ja muuta




Entisen nuorison entisten nuorten muodostamasta hienostoyhtyeestä, Tekopaskasta, tehtiin elokuva. Elokuva sai arvosteluista ankarat haukut ja kiittävät kehut. Epäilemättä elokuva kannattaa silti käydä katsomassa, veikkaan sen olevan kuin kerrosateria cociksella ja isommilla ranskalaisilla perunoilla.

---

Hienoa, että Vain elämää-ohjelmasta alkaa uusi tuotantokausi. Ennen minä aina haaveilin ohjelmasta, jossa muusikot purskahtavat itkuun, kun kuulevat kappaleensa jonkun toisen esittämänä. Minun nuoruudessani vain yleisö joutui itkemään.

---

Vielä varmistamattomien uutisten mukaan poliisi aikoo siirtää suuren osan tutkimuksistaan peltipoliisien tehtäväksi. Erityisesti tästä odotetaan selvitysprosenttien voimakasta parannusta vaativissa murhatutkimuksissa.

---

Emme tähän laita musiikiksi Tekopaskaa tai Lauri Tähkeää, vaan Irwin Goodmanin kaunissanaisen kappaleen. Potkuja ei ole tullut, mutta niitähän nyt tuntuu tulevan nykyään muutaman vuoden välein. Herrat eivät osaa hommiaan ja peruste on "tuotannolliset ja taloudelliset syyt".

Irwin Goodman: "Ei tappa tipa ja ämpäreitä saa ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa", olisivat kai päivitetyt sanat.


 
 

tiistai 13. syyskuuta 2016

Peukkua vai keskisormea


K: Ihan näin nimimerkkinä kysyisin, saaks facebookissa vittuilla ihmisille, jotka esittävät aivan ääliömäisia mielipiteitä?


V: Ei.

K: Saaks sitte vittuilla,jos ne vittuilee ekaks?

V: Ei.

K: Onks nää niinku ehdottomii, vai voiks joustaa?

V: Ei voi joustaa, ehdottomia ovat. Peukkua pitää näyttää tai olla näyttämättä.

Mitäs tekis, vieläks köyhät elää?



Kalle Holmbergiltä Herlinille.

 

maanantai 5. syyskuuta 2016

Syrämessä särki



Aivan kamalaa oli, voi kamalus, kun matkustin junalla Hyvinkäälle. Katselin vierestä, kuinka akka kälätti lapselleen koko ajan, ei antanut yhtään olla rauhassa. Lapsi oli aivan kalpea ja apea, selvästi mieli paloi iPadiin, mutta yhtään kontaktia ei vielä ollut syntynyt, äipän adhd-aktiivisuus ei hetkeksikään herennyt. Luultavasti vei lapsen vielä metsäretkelle matkan jälkeen, oikein minulle tuli paha mieli hänen puolestaan.

 Vaatii valtavaa itsekuria, itsekritiikkiä ja tahdonvoimaa, että osaa pitää leipäläpensä ummessa ja antaa lapsen tehdä mitä tykkää

---

Jotain muuta jossain muualla: Sydän särkyi junamatkalla.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kokataanko vielä



Televisiota on mukava katsella, kun sieltä tulee niin paljon erilaisia kokkiohjelmia. Bourdain on paras, eikä se ihan lärvejä vedä koskaan. Nyt jo edesmennyt Keith Floyd oli vielä parempi, hänen ohjelmiaan tosin katseltiin lähinnä kai  siksi, että jännitettiin, minkälaiset lärvit on vetänyt tällä kertaa ja kuinka paljon kehtaa  laittaa ruokiinsa  viinaa mausteeksi. Tai oikeastaan sitä, kuinka paljon hän raaski sitä ruoan sekaan kaataa.

Sitten on niitä ihan kauheita kokkikilpailu-ohjelmia, joissa Heinrich Himmlerin nuorisoseuraa muistuttava porukka yrittää suoriutua heille annetuista tehtävistä. Hävinneet lähtevät armotta leirille.

Kööki kuntoon-ohjelmia katsotaan luultavasti vain siksi, että toivotaan joskus vielä jonkun ravintoloitsijan paukkaavan mestaria oikein kunnolla turpaan, kun haukkuu törkeästi tehdyt sapuskat. Minulta on ainakin vielä jäänyt näkemättä se jakso, missä köökinkunnostaja palailee lattialta hiljaa hoippuen tajuihinsa ja sanoo sitten vaisulla äänellä: "Mää lährenkin tästä sitten."


Tässä Keith Floydia parhaimmillaan.