maanantai 27. elokuuta 2012

Puheenvuoro





Mikko Alatalo ei tule, oletko valmis?


Mikko Alatalo on se osa eduskuntaa, jonka tavalliset kansalaiset useimmin huomaavat mediassa. Hänet on tarkoitettu sivistystä lisäämään ja kansan muusiikkiharrastusta palvelemaan. Kuka esim. soittaa tulevaisuudessa "Rikoo on riskillä ruman"?

Mikko Alatalon tehtäviä on mahdoton pilkkoa muille. Jazzin soittajat ja rokkarit soittavat esiintymispaikoilla kuin viimeistä päivää. Kun ihmisillä on vapaus valita mitä kuuntelevat, on selvää että sisäistä Alataloamme pitäisi vahvistaa.

Mikko Alatalon keikkamahdollisuuksien supistaminen merkitsee vakavaa iskua suomalaiselle kulttuurille. Kun mittava määrä kokeneita muusikoita Lyly Rajalan muodossa putosi pois eduskunnasta ja esiintymislavoilta, on se luonnollisesti pois kansalaisten eduista, ties vaikka ohrakyrsä kävisi vielä Alatalollekin.

Levynostajilla on varaa kyllä heittää miljardikaupalla rahaa Heavy-musiikkiin, mutta omaan Alataloonko meillä ei ole muka enää mahdollisuuksia?


Tällaista vanhaa suloista laulajaa hirvittää musiikin kehitys. En ole mikään poliisivaltion kannattaja, mutta täytetäänkö nyt edes känkkäränkkyyden kriteerit. Kykeneekö valtio turvamaan maan sisäistä musiikintarjontaa, kun ulkorajat ovat auki ulkomaalaisille alan miehille? Ei Alataloa voi korvata pöntöillä teiden varsilla tai Facebookin mobiilisovelluksella.

Tällä menolla liumme sellaiseksi yhteiskunnaksi, missä musiikkia ostavat yksityisiltä firmoilta ne, joilla on siihen varaa. Piikkilangat ja valvontakamerat ilmestyvät maisemaan. USA:ssa kaunomusiikki kukoistaa sitä paremmin mitä enemmän rikoksia tapahtuu. Rötöstelijöitä, jotka sitä eivät suostu kuuntelemaan, säilytetään yksityisissä vankiloissa.
Sivistyneessä Suomessa asiat yritetään hoitaa aluksi valistuskampanjalla. Liimataanko lyhtypylväisiin ”Mikko Alatalo ei tule, oletko valmis?”-julisteita?

Suomessa musiikin kuuntelu on heikoissa kantimissa jo ennestäänkin. Edellisen hallituksen oikeusministeri Tuija Brax poisti muuntorangaistuksen. Myymälävarkaat ja näpistelijät näyttävät keskisormea kauppiaalle, kun tietävät, ettei maksamattomasta Alatalon levystä seuraa ainakaan linnareissua. Sossu betalar.

Ihmettelen miten eduskunnassa istuvat poliisit tai poliisien jälkeläiset voivat hyväksyä, että Suomessa valltsee selvä Alatalo kielteisyys? Pitääkö meilläkin turvautua kodinturvajoukkoihin ja korttelipartioihin?

Kun ennaltaehkäisevissä palveluissa on puutteita ja sosiaaliturvaverkossa reikiä, on Alatalon laulusta tullut se ensisijainen sivistyksen takaaja yhteiskuntaamme. Mutta nyt sieltäkin säästetään.

Jokainen hallituksen rakenneuudistus noudattaa näemmä samaa kaavaa. Edetään kohti suurempia yksiköitä ja vakuutetaan uudistuksen parantavan nimenomaan ruohonjuuritason musiikkipalvelua.  Mutta jos Jyväskylän ja Tampereen keikkapaikat todella yhdistetään, niin syrjäkylillä ehtii tapahtua monenlaista rikosta, omaisuusrikoksista miesmurhiin, ennen kuin Minä, Mikko Alatalo, ehdin paikalle esiintymään toisen maakunnan keskuksesta.

-----
Valtiopäiväedustaja M. Alataloa muualla:
Kansantaiteilija Mikko Alatalon (kesk.) puheenvuoro Uudessa Suomessa.

6 kommenttia:

  1. Kiitoksia, Samppa!

    Muistaa kuitenkin täytyy, että kaikki ansiot kuuluvat Mikko Alatalolle!

    VastaaPoista
  2. Miksi Olavi Virtaa, kun se pysyi vain lestissään loppuun saakka, alettiin haukkua laulavaksi lihapullaksi, mutta kansanedustajaentinenlaulaja Mikko alataloa ei? Onhan se turvonnut ilmaisten pöydänantimien johdosta ohitsekin lihapullasta, minusta muistuttaa lähinnä jo sitä, mistä lihapullatarpeita jauhetaan.

    Ei tietenkään ihmistä ulkomuodon vuoksi pitäisi pilkata, mutta jos turvonnut olomuoto on itse hankittua ja kepulaiset (E.Aho? and terveyspastori P.Puska ainakin) olivat yhteen aikaan sitä mieltä, että itse hankittujen sairauksien (alkoholismi, huonot elämisentavat, lihavuus jne. peritekijänä) ei ainakaan pitäisi yhteiskunnan toimesta hoitaa ilmaiseksi. Vai muistanko puolueen tai ihmisten nimet viärin?

    Paino-ongelmien kanssa paniskelen itsekin toisinaan, ettei sen puoleen ja ymmärrän, kuinka vaikeaa sen hallinta on.

    Ai niin, mutta nyt olikin Alatalon kohdalla puhe taas muusta, mutta unohdin jo, mistä kun katsoin miehen kuvaa ja vertasin sitä alkuaikojen sanavalmiiseen tv-toimittajanuorukaiseen. Olikohan puheena populismi vai polliisiasiat?

    Ristiriitaa siinäkin, kun mies itse ajelee kaiheeta vauhtiaa eikä kiirettä ole mihkään, että luulisi olevan hyvillään, kun polliisit tien peällä vähenöö...

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011030913326989_uu.shtml

    VastaaPoista
  3. Mutta voihan sen aloittaa nyt. Lihapullaksi en kuitenkaan sano, sellainen ei sovi Mikolle.

    Mikko on ilmetty jodlaava soijapulla. Tätä ei kuitenkaan missään nimessä pidä käsittää pilkaksi, vaan se on mitä suurimmalla kunnoituksella sanottu ja perustuu Mikon moninaisiin saavutuksiin musiikkitaiteen ja muun yleisen julkkistelun alalla.

    Yksi mikä tässä maailmassa on varmaa, on se ettei valtio tapa lypsävää lehmäänsä. Liikkuvaa poliisi ei lopeteta nyt eikä ensi kerralla kun asia taas nostetaan pöydälle. Tuskin tapahtuu edes mitään sulauttamisia muihin yksiköihin, sakkotulojen saaminen tulee olla varmalla pohjalla.

    Kaikki on tietysti Mikko Alatalon saavutusta, tämäkin.

    Se on raskasta ja aikaa vievää työtä tuo kansanedustajuus. Alituiseen sitä saa miettiä, mistä löytyisi sellainen asia jolla saa nostetta itselleen. Kyllä se vielä sinne Mikonkin cv:n tiensä löytää: "ajoi voimallisesti liikkuvan poliisin lopettamista vastaan".

    Minullakin on vakaa käsitys liikkuvasta poliisista. Sen säilyttäminen on hyvin tärkeää, muuten saattaa pian käydä niin, että joku pääsee yleisillä maanteillä ajelemaan rikkinäisen vilkun klasin kanssa, ilman ansaittua maksumääräystä valtion budjetoituun sakkokassaan.

    VastaaPoista
  4. Ehkäpä Mikolle tämä liikkuva poliisi mieleen juolahtikin juuri itse hankitun sakon kautta. Saattaa olla, että seurasi ko. yksikön lopettamisesta käytyä keskustelua, ihmetteli sen saamaa laajaa kannatusta ja huokaisi: "No olkoon, kyllä minunkin näinmuodoin täytyy!"

    Sellaista se on, politiikka.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)