lauantai 21. lokakuuta 2017

Osaan minäkin



Osaan minäkin sattuvia sanomisia lasten suusta keksiä ja kirjoittaa.



Olimme pikku-Ossin kanssa kaupan kassajonossa ja hän paukkasi aivan yhtäkkiä: "vittu, et vituttaa koko maailma ja äiti kans!" - Tästä on riittänyt paljon naurua jälkeenpäin.

---

"Äiti, mä en ymmällä tättä mitään", tokaisi pienokaisemme, kun yritimme selittää hänelle poliittisia totuuksia.  - Puolueessa olemme tätä naureskelleet ja muistelleet.

---

 "Iti on titte vittumainen jätkä!", huudahti 4-vuotias taaperomme aivan yllättäen ja kaikkien kuullen. Kyyneleet valuen olemme tätä nauraneet.

---

"Muistakaa Einsteinin suhteellisuuteoriaa!", tokaisi pikkuvanha Kössi-poikamme, kun ihmettelimme kirkasta tähtitaivasta. Tätä olemme hymyillen muistaneet, kun olemme potkineet häntä elämässä eteenpäin.

---

"Taatana, valta taatanalle!", pääsi lapsemme suusta, kun taata yritti häntä komennella. Usein olemme hauskuutta ajatelleet, kun muistelemme rakasta taatanaamme.

---

"Pikkupäitet ei pääte taivaateen", ärjähti harvinaisen isopäinen, usein vesipääksikin epäilty lapsemme, kun toinen pienokainen yritti häneen vaikuttaa. Monesti olemme tätä muistelleet, kun olemme ostaneet lapsellemme uusia ja isompia lakkeja.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sitsuntät



Pikaisesti lisättäviä varoituskylttejä:

Varoitus, Facebook perustuu osin tositapahtumiin, eikä sovellu alle 18-vuotiaille.

Varoitus, saatan olla kanssanne eri mieltä!

Varoitus, sitä ei aina osaa sanoa, ajattelinko ennenkuin kommentoin vai kommentoinko, ennen kuin ajattelin.

Pelastustie koskee vain kirkkoon sunnuntaisin ennen klo 10:00 saapuvia. 

---

(Kuva Tweetteristä joltain)






perjantai 6. lokakuuta 2017

Viimiesimmät Ishigurovat



- Ooksä kuullu siitä Kazuo Ishigurovasta?

- Ai kenestä?

- Siitä Nobel-palkinnon voittajasta.

- Ai se, no tunnenhan minä kirjallisuusihmisenä tietysti hänet. Ekasta kirjastaan pidin erityisesti ja tämä viimeinenkin oli aika hyvä.

- Mitkäs niiden kirjojen nimet taas olivat?

- Tarkalleen en muista, kun olivat niin hyviä, mutta jotain jaappanialaista ne kai oli.


tiistai 3. lokakuuta 2017

Pelastakaa Suvi Lindén!



 Sitä se ministerinä olo teettää, syrjäyttää ihmisen työmarkkinoille kykenemättömäksi. Suvi Lindén on mieleeni jäänyt ministereistä kaikkein taitavimpana ja älykkäimpänä, lähes ylivertaisena. Nyt Suvi ei enää saa töitä, hän elää sosiaaliavulla, meidän kansalaisten kustantamana.

En laita tähän rahankeräystä, koska sellainen vaatii ilmeisesti luvat. Pohdin keinoja auttaa syrjäytynyttä Suvia joillakin keinoilla, mahdollisesti lähetän hänelle vanhoja lakanoita ja vaatteita sekä parikymppiä rahaa. Enkä pistäisi pahaksi, jos joku ystävällinen ihminen lähettäisi Suville näkkileipää, hapankorppuja ja peseytymisvälineitä. Minulla ei ole tietoa, tarvitsisiko Suvi myös pätevää henkistä tukea.

Aiku kamalaa


Kuolemat ovat toimittajien ja toimituksien suurinta herkkua.  Jokainen kunnon toimittaja haaveilee oikein suursuperjulkkiksen kuolemasta. Sellainen nousee heti suosituimmaksi uutiseksi ja kuolemaa voi vatvoa lisää ainakin kaksi viikkoa. Toimittajat kirjoittavat jo valmiiksi muistokirjoituksia suurimmille julkkiksille. Hesarin kirjoittama Lasse Virénin muistokirjoitus pääsi vahingossa julkisuuteen, vaikka nuorimmat eivät häntä enää edes muista.

Vakavan journalismityön ydin. 

Milloin toimittaja kuoli? - Oliko se vähän sen jälkeen, kun konttasi yrjöt rinnuksillaan yökerhon ovelle, eikä portsari päästänyt sisään, kun paskakin vähän peräpäästä haiskahti.