perjantai 17. elokuuta 2012

Eli eli Eliel Saarinen






















Kävin monien vuosien jälkeen Elielissä, Helsingin rautatieaseman kahvilassa. - Kalliit hinnat, asiakkaina tympiintyneen näköisiä amerikkalaisia vanhoja ihmisiä.

Nuorena kävin kahvilassa lähes aina Helsingissä poiketessani, halusin nähdä Eero Järnefeltin Kolin. Sen vaikuttavuus syntyi isosta koosta ja ihmeellisistä isoista läiskistä joista se on tehty, silti maisema vaikuttaa luonnolliselta.

Vuonna -82 kävin Elielissä ensimmäisellä lomalla Upinniemestä, kahden viikon rymyämisen jälkeen valtava vapaudenriemu. Pullon Lapin kultaa sai, kun osti samalla syötävää. Karjalanpiirakan tilasin, se taisi jäädä syömättä, koska se on helevetin pahaa ja kiertää vatsassa.

Kaisa Blomstedtin ufo-myyntitiski oli minulle uusi, en sano siitä mitään. Muuta kuin: Jaa jaa, vai niin. Aijjaa, vai niin. En ottanut kuvaa puhelimellani, tästä sellainen löytyy.


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)