torstai 23. elokuuta 2012

Taide-elämys



Yle kertoi, miten 80-vuotias rouva onnistui oma-aloitteisesti elävöittämään paikallisen kirkon freskoa ja saamaan sen aivan uudenlaiseen loistoon, jossa rohkea värimaailma kohtaa hivelevän muotokielen - ja aukaisee teoksesta aivan uusia ulottuvuuksia.

Oikeanpuoleisessa, valmiissa työssä huomio kiinnittyy ensin hiuksiin ja orjantappurakruunuun, jotka ovat röllipeikkomaisella tavalla sulautuneet yhteen, muodostaen ajatuksia herättävän, suorastaan häikäisevän näkökulman teokseen.

Eritysmaininnan ansaitsee persoonallinen ja herkkä kasvojen alueen siveltimen jälki, josta entisöijätaiteilijan  luontainen lahjakkuus käy aivan erityisellä tavalla ilmeiseksi. - Sama herkkä ote jatkuu asusteen laskostuksissa.

Pistävänä tuijottavat silmät saattavat jokaisen taiteesta nauttivan pohtimaan  kokemustaan syvällisemmin, elämyksen estetiikka ei jää pinnalliseksi.

Pienenä miinuksena täytyy mainita, etten millään saata kuvitella Johnny Rottenia tuollaiseen asuun.

4 kommenttia:

  1. Luin tämän jutun juuri hetki sitten nettilehdestä ja tykkäsin!

    Kerrankin positiivinen tapaus kerrottavaksi kaikkien hirveiden uutisten keskellä. Että jollakulla on oma-aloitteisuutta noin paljon, että ostaa itse värit ja tekee pyyteetöntä työtä koko seurakunnan hyväksi!

    Vähän harmittaa, että mummon pläjäys jäi kai kesken. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, millaiset silmät ja suun hän olisi hahmolle piirtänyt.

    VastaaPoista
  2. Uutisesta päätellen suhtautuminen rouvan maalaushankkeeseen oli sen verran ymmärtävää, että hänellä on epäilemättä joku kunnianarvoisa asema kylässä.

    Rouvaa on varmaan pidemmän aikaa harmittanut teoksen rappeutuminen ja touhukkaana ihmisenä kääri hihansa ja ryhtyi toimeen. Tuon kaltainen restauraatio kai kohtaa antiikkiesineitä huommattavasti tauluja useammin.

    Joskus näkee patsaiden päälle lisättynä kaikenlaista, liikennemerkki sopii minusta Wäinö Aaltosen Sarastukseen oikein hyvin.

    VastaaPoista
  3. Rakennusmaalarikos se tuota keskimmäistä kuvaa on yrittänyt restauroida restaurangista pikkutunneilla palaillessaan (vai lokki)?

    Kerran kylmänä keväänä oli Kuopion Velj´miespatsaan pilin päähän laitettu lasten villalapanen. Silloin ei ollut kameraa mukana, joten täytyis kai käydä se idea rekonstruoimassa (ei restauroimassa) uudestaan.

    VastaaPoista
  4. Se ainakin näyttää aivan rakennusmaalarin roiskimalta. Sellaisen kuin Jukka Sipilä elikuvassa "mies joka ei osanut sanoa ei".

    Patsaiden varustaminen vaatekappaleilla taitaa olla melko yleistä. Minusta monet alastonpatsaat voisikin häveliäisyyssyystä peittää vaatteilla. - Niille on nimittäin usein tehty, mistälie syystä, niin pieni kikkeli, että esikuvaansa luulisi hävettävän jos asiasta tietäisi.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)