keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Veljet keskenään





Iltasanomat haastatteli kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Napoleon "Buntta" Wahlroosin (1928-2007)sihteeriä. Ensimmäinen kalja aamulla puoli viideltä, aikaisin töihin. Jos kahdeksalta tuli vieras, tarjottiin konjakkia, aamuyhdeksältä kansliapäällikkö siirtyi Pataässään. "Hänellä oli käsittämätön kyky kaiken sen meuhkaamisen keskellä välillä selvitä ja hoitaa hommat". Rakastajattarensa, "Pikkumustan", kansliapäällikkö palkkasi avustajakseen. Sihteeri kiistää väitteen, jonka mukaan ulkoministeriön virkamiehet olisivat myyneet lippuja, joilla pääsi katselemaan ikkunasta kansliapäällikön ja avustajan työntekoa viereisessä rakennuksessa.


Jaa-a, miten on mahtanut tuollaisen herran elämän ehtoolla käydä? - Ei sentään lossivahdiksi jonnekin jokivarteen, vaan kaupunginvaltuutetuksi ja nähtävyydeksi Hyvinkäälle.  Harmi, ettei piereskelyn sm-kisoja järjestetty vielä Buntan aikana, huippulahjakas mies olisi epäilemättä ollut niissäkin omaa suvereenia ylivoimaansa.

Joskus olen ihmetellyt, kuinka Bror Napoleonin äiti osasi antaa pojalleen noin hienon historialliselta kalskahtavan nimen: Veli Napoleon.


8 kommenttia:

  1. Rahalla saa mahottoman värikkään elämänmeiningin.

    VastaaPoista
  2. No jaa, tiedä siitä värikkyydestä. Sen muistan, kun apteekkarskan miehenä ollessaan odotteli junaa asemalla. Hieman kakanhajuinen setä katsoi kymmenen sekunnin välein kelloaan, sitten otti muutaman hermostuneen askeleen ja sama uudestaan niin monta kertaa, kunnes juna lopulta saapui.

    VastaaPoista
  3. Veljet keskenään?
    Just soi Mikko Perkoilan Kansainvälinen. En pidä laulusta. Mutta hyvin on degeneroitunut suku saanut mammonaa itselleen. Voi harmi, että aikoina kun myytiin ikkunapaikkoja työnteon seuraamiselle, ei ollut kännykkä videoita ja digitaalista materiaalin levittämistä.

    Siinä olisi saanut syntejä katua kolmanteen polveen. Eikä ehkä se ensimmäinen polvi olisi saanut sellaista niskalenkkiä kapitalsimista vanhoilla kommareiden keinoilla.

    VastaaPoista
  4. Aika usein otsikko on minulle kymmenen sekunnin mieleenjuolahtama kirjoituksen lopuksi. Kansliapäällikön nimi ja kieltämättä piruillessa internationaalikin kävivät mielessäni. Mitä otsikko siis tarkoittaa, vai tarkoittaako mitään, sen saa jokainen itse päättää.

    Digitaalisten tallennusten vastareaktio on ollut, että asioita salataan enemmän, salatuimmat kokonaan ilman niitä.

    Bror Wahlroosista sihteeri sanoi, että hän halusi näyttää kaiken ympäristölleen, viinakaappiakaan ei saanut viedä piiloon, vaan jokaisen täytyi nähdä kun sihteeri kantoi juotavaa käytävää pitkin: Wahlroos pitää cembaloita!

    Kansliapäällikö oli poikkeuslahjakkuus, sen toinen puoli oli, että hänestä olevien tietojen mukaan hän mitä ilmeisimmin halveksi syvästi muita ihmisiä: "ääliöt eivät mitään ymmärrä!"

    VastaaPoista
  5. 1980-luvun lopulla arkistotutkimusmatkalla kävin piruuttani Pataässässä kun se siinä Valtionarkiston lähellä oli. Suureksi pettymyksekseni Buntta ei ollut siellä vaikka kello läheni jo puoli kymmentä.

    Ehkä juuri silloin piti olla ulkomailla edustamassa tai parin vuosikymmenen virkaura edustusmenoineen alkoi jo vaatia veroaan maineen säilyessä entisellään.

    VastaaPoista
  6. Mitä ilmeisemmin olit auttamattomasti myöhässä. taisi saada itseltään presidentiltä kehoituksen siistiä tapojaan tai ohrakyrsä ottaa. Ensin muistelin, että Kekkonen, mutta Koiviston sen on täytynyt olla.
    Pataässä on sittemmin muuttanut vieläkin lähemmäksi, aivan nykyisen Kansallisarkiston viereen, Suomen Pankkia vastapäätä, Snellmaninkadulle. Ettei vain olisi siinä tutkijoita ajateltu, poliitikot ja virkamiehet kun eivät julkisuuden pelossakaan voi enää entiseen malliin "rentoutua". Suomen Pankki voi kyllä sekin olla selittävä tekijä, mistäs sen tietää.

    VastaaPoista
  7. Minua jäi iltasanomien jutusta ihmetyttämään, kun sihteeri kertoi torjuneensa Buntan lähentelyt, niin mistä hän tiesi kansliapäällikön varhaisesta aamukaljasta, vai oliko se jostain toisesta lähteestä.

    VastaaPoista
  8. Selityksen korjauksen huomautus: Täsmälleen Suomen Pankkia vastapäätä on tietysti Säätytalo, mutta siinä sen vieressä.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)