perjantai 25. lokakuuta 2013

Kotkat kuuntelevat, minä en





Kukaan ei enää oikein viitsinyt korviaan lotkauttaa, kun hiihtäjät Kirvesniemi, Immonen ja Isometsä saivat nyt jo lainvoimaiset tuomiot valehteluistaan todistajina oikeudenkäynnissä. Niin se on, Pellon kunnanisän muinaista lausuntoa mukaillen: "Sinä Mukka olet vain ryypiskellyt, mutta Mäntyranta jäi sentään kiinni amfetamiinista!"
---
 
Tulopoliittisessa ratkaisussa tuli ensi vuodelle kakskymppiä lisää. Kyyneleet valuvat liikutuksesta poskipäilleni: "Kyllä herra on niin hyvä ja armollinen!" - "Nyt en vähän aikaan pyydä enää mitään!" - "Mä elämältä kaiken sain", kuten Pepe Willberg joskus lauloi. 
---



Ensi vuodelle tienatut täytyy tuhlata jo etukäteen. Lähtisikö, vai eikö lähtisikö, huomenna Helsinkiin kirjamessuille? On siellä yksi, jota haluaisin kuulla: Peter von Bagh on lauantaina lavalla. Jospa hän edes kertaalleen lausuisi sanan "eeppinen" tai "elämää suurempaa", se maksaisi lipun hinnan moninkertaisesti takaisin. Muita en messuilla halua kuulla, luen vaikka kirjoista tai muualta, jos ovat jotain kirjoittaneet.
---


---
Yhdysvaltain tiedustelun viranomaiset halusivat tietää, onko Angela Merkelillä laajempia vallankumous- tai terrorismihankkeita suunnitteilla. Julkisuuteen ei ainakaan vielä ole kerrottu tiedustelun tuloksia.

----

(kuv. ei liit. kirj.)

9 kommenttia:

  1. Yläkuvan lintuparven tunnistan naakoiksi, suklaanaamalla on silmät tutut (varmaan naapurisi viime pääsiäisen aikaan kun tuli keskellä yötä herättämään ja sattui suklaakakkua vielä sulla olemaan?). Alakuvan naakkaparisko on aivan tuntematon vaikka uroksessa onkin hieman Tapani Perttua ja Paavo Haavikkoa sekaisin. Naarashaahkan, eiku -naakan kohdalla ei värähdä muistitikkuni. Ei ole kukkaakaan hatussa... Näyttäisi siltä, että se on tuolle parvekkeelle tullessaan nähnyt ojassa kantorekan ja iloisena siitä käynyt tekemässä rentokakan ennen huiskuttamaan tulemista.

    Kotkien sijaan kuuntelevat nykyisin pienen pienet, ampiaisiksi tai kärpäsiksi naamioidut kuuntelulennokit (vrt lennokkipommit Pakistaniin) tai matkapuhelimiin ujutetut virtuaali-itikat jotka vähät välittävät siitä, onko känny kiinni vai auki.

    Kerran olen Hkin kirjamessuilla käynyt, sain jostain sinne lahjuksen, matkaliput ja kartan sekä bussi-ratikkareitit ja aikataulut. taisi liittyä kirjoituspalkintoon päiväkirjapäivänä toistakymmentä vuotta sitten.

    Markkinat mitkä markkinat. Filosohfi Airaksisen siellä vain ponkasin, istahti kuuntelemaan kun luin jonkun pätkän kirjoituksestani äkkiä ja poistuin koska rupesi punastuttamaan. Muita en muista... ainiin jostain peilistä näin itseni ja pyysin nimmaria, ei antanut saatana! Asemalla tuli vastaan Taapertaja Tommy ja myöhemmin se oli kaljalla siinä aseman pystybaarissa jonka nimeä en näe näin kaukaa lukea. En pyytänyt nimmaria, mutta jos olisin tiennyt, että hän kohta kuolee, olisin voinut pyytääkin. Mistä minusta tietää. Yhden eikun kahden kerran eläissäni sen olen tehnyt, eka Riki Sorsalta naisystävälleni yökerhossa Rovaniemellä silloin kun hän lauloi vielä sitä regee ogee-laulua ja toisen kerran Metri-Helenalta Kyllikissä tyttärilleni.

    VastaaPoista
  2. Naakat parveilevat syksyisin. Yritin parvekkeelta kuvia ottaa, kaikki naakkojen lentokuvat epäonnistuivat pahasti, niistä mieleeni tuli kun takavuosien avovaimoni paheksui posliininmaalauksessa samassa ryhmässä mukana ollutta kaveriaan: "Se oli maalannu taivalle kolmosia, ne oli kuulemma lintuja!" Keskimmäisen kuvan nappasin itsestäni kun sain kuulla tulevasta palkankorotuksesta.

    Kuninkaalliset pitäisi kyllä tunnistaa, vaikka kuvassa oleva Tanskan kuningatar Maggie ei varsinainen kuninkaallinen olekaan, hänellä on vain tuo prinssi Henri.

    Kirjamessuilla en ole koskaan käynyt, huomenna menen jos saan yöllä nukuttua. Nimikirjoituksia minulla on joissain kirjoissa, mutta muita nimikirjoituksia en muista itse pyytämällä hankkineeni kuin Matti Nykäseltä Järvenpään Casinolla. Hän toimi siellä silloin artistisena performatöörina ja seurustelu-upseerina. Messukeskuksessa olen kyllä muilla messuilla monesti käynyt, kerran olin siellä yhtenä esittelijänäkin, en tosin virkapaikalla juuri jaksanut viihtyä, muut hoitivat sen puolen.

    Nimikirjoitus kirjassa on mukavan persoonallinen, ehkä sellaisessa on oma viehätyksensä. Minulta jos kirjaa ostaessa kysyisi: "Laitetaanko nimikirjoitus?" , vastaisin: "Jos haluat!"




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus: Kirjailija Jorma Ollilalta pyytäisin ilman muuta nimikirjoituksen paperin alalaitaan. En minä mitään petoksellista velkakirjaa siitä tekisi,kirjoittaisin vain tussilla nimmarin yläpuolelle lapsen käsialalla: "MÄ OLEN MULKU!", ja laittaisin kehyksiin.

      Poista
  3. Laitan sen alkuperäisen vertailun Mukasta ja Mäntyrannasta, jos joku ei ole lukenut,tässä iltasanomista kopioituna.

    "Virallista tunnustusta Mukka ei Pellossa saanut. Kun Syntisestä laulusta järjestettiin keskustelutilaisuus, sen puheenjohtaja totesi lopuksi: Mäntyranta on tuottanut Pellolle kunniaa, Mukka pelkkää häpeää."

    VastaaPoista
  4. Mukasta kirjoitetut ovat pääasiassa tuttuja, siteerauksesikin, joten muuntelut kyllä erotan (=eka virnaisusi).

    En muistanut, että kirjoihinkin nimmareita kirjoittavat. Muutamassa mulla on, mutta en muista kuin Latvalan Lauran tyttärilleni signeeraaman. Olisiko Turus Heikiltä? Oltiin niin hulamassa silloin, että saattoi se kirjoittaa vaikka Ladan takakonttiin nimensä...

    Onpa Tanskanmaan merkkihlöt sitten mulle ihan outoa sakkia, mutta ei se ihme, en välttämättä erottaisi vaikka istahtaisivat kahvilassa samaan pöytään. Minua eivät nämä valtakuntien korsiteet koskaan ole kiinnostaneet niin siksi selaan niiden ylitse lehtien sivuillakin kuin mainoksia olisivat. Ikävä ihminen, minä.

    Tuosta Jormasta Heikki Aittokoski mainitsee hieman ilkikurisesti, että se on niitä imagonsa varjelijoita jotka soittelevat lehtien toimituksiin aina haastattelujen jälkeen (varmistelevat vielä ennen haastattelujen julkaisuakin asioita), eli on tarkka siitä, mitä hänestä kirjoitetaan ja on sitten pahoillaan jos eivä tyhmät toimittajat ymmärrä, kuinka tärkeä Henkilö Hän Suomessa ja Maailmalla on.

    Mulku mikä mulku.

    VastaaPoista
  5. "korsiteet" ! Voipi olla hyvää teetä, mutta tarkoitin koristeet.

    VastaaPoista
  6. Kirhotusvihreistä omansa huomaa, muiden ei juurikaan. Kuningaalliset ovat merkkihenkilöitä, ne pitää tuntea kuten pohjanmaan joet. Minä en kyllä tiedä, onko siellä pohjanmaalla jokia ensinkään, kai siellä joku on.

    Mulku se jorma on, etten sanos lersi. Minä olin tänään kirjamessuilla, kuvia otin ja ihmettelin. Väsyin ja lähdin kotiin. Pasilan asemalla näin lapsuuden rakkauteni, oli eronnut ja mennyt uusiin naimisiin. En minä silloin lapsena kehdannut ikinä sanoa, että tykkään susta. Mutta tänään se kehui minua ihanasti. Sanoin sille, että menen kanssaan naimisiin kun eroaa tästä uudesta, mutta väitti ettei ikinä eroa. Otin siitä salaa yhden kuvan, mutta se epäonnistui.

    VastaaPoista
  7. Jokia Pohjanmaalla: Oulujoki, Iijoki, Siikajoki, Pyhäjoki, Kalajoki, Lestijoki, Perhojoki, Ähtävänjoki, Lapuanjoki,. Kyrönjoki...

    Perhana kun kompuroit sen kamerasi kanssa. Olisihan se ollut mukav virittäytyä tunnelmiin nuoruudenrakkauden seinälle kehysdtämäsi kuvan äärellä: photoshopissa vain olisit silitellyt hieman.., ja ehkä muutenkin muotoillut... (Omaakuvaasi kans kun sen samaan kehykseen olisit kuiteskin halunnut ängetä. :))

    VastaaPoista
  8. Joet näkyy olevan sinulla hallussa.

    Sen kuvan epäonnistumisessa ei oikeasti ole mitään harmillista, useiden muiden pieleen meno sitä vastoin harmittaa. Joitain olisi ihan hyviä ollut, jos nimittäin olisivat hyviä olleet.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)