keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Vielä kuppi, sitten kuppi nurin



Muistin väärin; My Fair Ladyn professorin nimi oli Higgins eikä Higgs. Minä jo vähän ihmettelin, - eihän Audrey Hepburnilla sentään mitkään fysiikan Nobelin arvoiset Higgsin bosonit olleet, vaikka kaunis nainen olikin.
---

Puujalkavitsin jälkeen menen keittämään kahvit, Juhla Mokkaa sen täytyy olla, lempikahviani. 

Kahvia, jonka laadukkaan vaalean sekoituksen pavut on Pablo omakätisesti valikoinnut ja poiminut Suomeen lähettettäviksi. Nuo poikkeuksellisen hedelmällisen maaperän kasvattamat kahvipavut, juuri sopivan täyteläiseksi kypsyttävän auringon alta Brasiliasta. Kahvipavut on tarkassa seurannassa laivattu kotimaahan, jossa ne aivan erityisiä menetelmiä käyttäen, huolellisesti ja rakkaudella, on paahdettu juuri sellaisiksi, kuin suomalainen asiakas, sinä tai minä, haluaa. 

Prosessin päätteeksi Bertel Paulig on paahtanut fyffet Liechtensteiniin, aivan sillä samalla kahvinpaahtajan huolellisuudella ja rakkaudella.

---

Jätin pois äskeisestä, kun en ole tämän tieteellisyydestä aivan varma. Nimittäin, että kaikkein laadukkaimpaan, Presidenttikahviin, sahanpuruja lisätään hyppysellinen. Juhla Mokkaan kolmasosa  ja sitä halvemmissa kahveissa kahvipapuja ei ole käytetty juuri lainkaan. Siksi ne jo aikoinaan sanoivat:"vahvaa vähemmällä!"

---

Suomalainen johtaminen on huipputasoa. Täytyy oikein ihmetellä, ettei sillä ole maailmalla minkäänlaista kysyntää. Suomalainen johtamisen erityisosaamisalue on takaapäin johtaminen. 

Oikeastaan aika outoa, ettei Valmet jo aikoinaan markkinoinnut traktoria, joka vetämisen sijaan työntää peräkarryä tai työkoneita. On meillä silti kuuleman mukaan ollut joskus edestäpäin johtamista. Aivan varmasti ei ole saatu selville missä se tapahtui, mutta historoitsijat ovat tapauksesta melko varmoja.

---

Kuvassa mummo keittää kunnon sumpit palanpainikkeeksi maukkaille, Paasivaaran margariinilla voidelluille leiville. (kuva viime kesäisestä Kansallismuseon näyttelystä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)