torstai 17. lokakuuta 2013

Piparkakkutalo


Kesällä kerran, otin ohikulkiessani kännykällä kuvan tästä rakennuksesta. Se on yksi niistä monista ympäri Suomenmaan, joita sanotaan "Piparkakkutaloiksi". Arvakkaa hei mitä? - Siellä toimii lastentarha. Uunista en tiedä, mutta savupiippu näkyy ainakin olevan.


13 kommenttia:

  1. Näitä lisää kiitos, nauroin katketakseni. Ei olisi pitänyt antaa kuvaani Sinulle, se oli tosi hienosti lisätty tuohon vasemmalle etualalle. Komea on haussi.

    VastaaPoista
  2. Elä narraa, ethän sinä edes kai asu samalla suunnalla. Eikä se mitään lisätty ole, yks rouva lähitienoolta siinä on päiväkävelyllä. Sinun kuvasi on ihan eri näköinen!

    Lars Sonck tuon talon, entisen alilääkärin asunnon, on suunnitellut, hän on kuuluisa arkkitehti siitä, että on kuuluisa arkkitehti.

    VastaaPoista
  3. Onpas talo saanut arvoisensa käyttäjäkunnan! Hienoa, kerrassaan upea talo kun vertaa vaikka takavuosien laatikkomalleihin. Toivottavasti tuonne pyöreitten laivanikkunoitten taakse on tehty lapsille salaperäisiä nukkuma- tai lepotiloja.

    VastaaPoista
  4. Lasten päiväkoti siinä on ollut ainakin 70-luvulta. Sitä ennen toimi kunnan (kaupunki/kauppala?) eläinlääkärin asuntona. Alunperin siis kuului Hyvinkään sanatoorioon ja oli sen alilääkärin asunto. Lähellä on jäljellä ainakin yksi Magnus (Helenen veli) Schjerfbeckin suunnittelema puutalo.

    Parantolan toiminta loppui kokonaan, kun veli venäläinen pudotti pommin joka vaurioitti pahoin päärakennusta, tuhoten sen toisen tornin. Päärakennuksessa on nykyisin terveyskeskus.

    Täältä wikipediasta katsomani vieraslista sanatooriossa oli aika komea.

    "Venäläinen ylimystö ja sivistyneistö, kuten ruhtinas Feliks Jusupov ja bassolaulaja Fjodor Šaljapin, kävivät ahkerasti Hyvinkäällä. Runoilija Anna Ahmatova viipyi Hyvinkään parantolassa kaksi viikkoa syksyllä 1915.[2] Vierailun muistoksi kivilinnan seinään kiinnitettiin Jan Neimanin ja Filipp Gebnerin suunnittelema muistolaatta vuonna 1992. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen venäläispotilaat katosivat ja parantolasta tuli etenkin helsinkiläisten suosima lepo- ja toipilaspaikka. Hyvinkään parantolassa kävivät lepäämässä ja toipumassa muun muassa Saima Harmaja, Eino Leino, Erkki Melartin, Hjalmar Procopé, Heikki Renvall, Signe Relander, Aino Sibelius, Hugo Simberg ja Ester Toivonen.

    Hannua ja Kerttua ei jostain syystä luettelossa ollut.

    VastaaPoista
  5. Riku Riku, osuit paikalle juur kun olin menossa Rautatieläisten hautausmaalle. Olsit nykässy olkapäästä, että hymyä nyt! Se puistokin on muuten kaunis suurine suorine mäntyineen.

    VastaaPoista
  6. Kännykkäkuvia minulla on rautatieläisten hautausmaastakin, kameraa en jaksanut raahata. Aivan ensimmäisenä on Waltarin äidin rakkauden, Kalle Uusitalon komea hauta korkeine paasineen. Pekka-Eric on siellä takakulmassa. Monista rautaisista risteistä ja kivistä jo tiedot pyyhkiytyneet pois. Kyseisellä hautausmaalla kävin viime kesänä ehkä ensimmäisen kerran, se kun on liian lähellä.

    VastaaPoista
  7. Missäs Iso Paha Susi on? Jos Hannua ja Kerttua ei ole, niin 3 pientä porsasta voipi olla ja ehkä susi noidan kanssa kompukseen lyöttäytyessään possupaistin makuun pääsisi.

    Ei aivan mansardikatosta käy. Aika raskaaksi tekee tuo vesikaton yläosan pyöristelty muoto noin kapeana, ja oikeastaan koko katto lepää rakennuksen päällä painavana kuin takuuna sille, ettei talo Pahan Hukan puhalluksesta nurjahda. Mahtaa olla painavia unetkin tuollaisessa talossa.

    VastaaPoista
  8. Aika varma olen, että Noita-akka sittenkin sai Hannun ja Kertun, paistoi sellaisella sopivalla 250 asteella kahdeksan tuntia, sitä ennen siveli voisulalla. Toteen näytetyltä vaikuttaa myös, että kolme pientä porsasta meni vähän myöhemmin, - Sepe siitä hermostui ja jolkotteli tiehensä.

    Sivistykseni ei riitä, onko tuollaisia kattoja jossain muualla, aika erikoiseltahan se näyttää. Jospa Sonckilta oli silmälasit hukassa.

    VastaaPoista
  9. Paisto-ohjeesi ovat harvoin keittävän miehen keittiöstä.

    Siis mitä isompi paisti, sitä miedommalla lämmöllä ja kauemmin. Minäkin paistan jouluyönä possunpyllyä koko yön 100 asteen lämmössä. Ja voisulat jälkikäteen, jos färski silavan rasva ei riitä ja tahtoo suonensa tukkoon..

    Tuommoista katonharjaa en muista nähneeni ajaessani junalla halki Tanskan- ja Saksanmaankaan. mutta ehkä tuulimyllyjen maassa? Tuntuu vähän irralliselta ja epäsuhtaiselta, vaikka hieno onkin.

    VastaaPoista
  10. Minähän olen varsinainen kotikokki! Kananmunat paistuvat ihan tuosta vaan, edes makkaroiden ja perunoiden kanssa ei ole minkäänlaisia ongelmia. Hernekeittopurkillisen minä syön puoliksi jo kattilasta, sillä lailla aromikkaan maun aistii paremmin. Ja kahvinkeitto, se on bravuurilajini, kahvista tulee usein ihan hyvää, onhan minulla Moccamaster. Eikä Noita Nokikeitto tietenkään minun ohjeillani toiminut, yritin vain toimiaan arvailla. Joskus nuoruudessani muuten yksi kaverini sanoi, kun ravintolaruoka kesti kovin kauan tulla: "käy sanomassa kokille, että laittaa levyn kutoselle!" .

    Arvailupohjalta arvailen, että arkkitehti on halunnut kokeilla ja syrjäseudun vähäpätöisessä kohteessa se on tietysti helpompaa ja turvallisempaa kuin jossain merkittävämässä.

    VastaaPoista
  11. Ihan kuin olisi pläjäytetty rakennukseen massiivinen katto.
    Tämän kuuluisan arkkitehdin Lars Sonckin tekosia löytyy tuolta wikipediasta paljonkin.
    Lahjakas hän oli ja monista kirkoistaan (minunkin vihkikirkkonani aikoinaan olleen) Turun Mikaelinkirkonkin on suunnitellut. Ei tosin itse ollut tähän tyytyväinen, ja kun niitä muutoksia ei toteutettu hänen aikataulunsa, jos kaiken muunkaan mukaan otti vähän nenuunsa.

    VastaaPoista
  12. Hämärä mielikuva minulla on, ettei aina olisi peltikattoinen ollut; tiilikattona olisi aivan eri näköinen.

    Suunnittelemassaan Villa Carlstedtissa ovat katon muodot hieman samanlaiset.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)