sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Historiatärpit yläaste- ja lukioikäisille (1970-luku Suomessa)

Nuori opiskelija!  
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on sinun pääsemisesi läpi Suomen historian 1970-lukua sivuavista kokeiden osioista mahdollisimman vähällä vaivalla, koulukirjoja avaamatta. Teksti suositellaan mielellään opeteltavaksi lähes ulkoa. Sen voi myös tallettaa lunttilapuksi kännykkään. Teksti on virallisen opetuskomitean tarkistama ja hyväksymä.
------

!970-lukulaisen suomalaisen nuoren vapaa-ajan viettoa












Aikaa vuosien 1970-80 välillä kutsutaan esihistoriaksi, joskus myös kampakeraamiseksi ajaksi,vaikkakaan kampoja ei juuri voinut käyttää muodissa olleiden pitkien, koskaan pesemättömien hiuksien vuoksi. 

Myös isälläsi ja isoisälläsi oli sellaiset, siksi valokuva-albumistanne ei löydy vanhoja heitä esittäviä valokuvia.

Suomea hallitsi keskustapuoluelaisen keskuskomitean johdossa ollut pääsihteeri ja presidentti Urho Kekkonen, jonka valta - toisin kuin nykyisellä presidentillä - oli lähinnä edustuksellista. Tärkeisiin kokouksiin ja maailmanpolitiikan keskiöön hänet tuotiin paareilla näytteille.

Muissa poliittisissa tehtävissä käytettiin ystävällismielisiin maihin suuntautuneita KGB:n ja Stasin agentteja.

Lapsia, jotka ilmoittivat tulevansa isoina presidentiksi, rankaistiin ankaralla selkäsaunalla - meillähän oli jo presidentti Kekkonen, jota kutsuttiin myös nimellä Suuri Isä.

Nykyisiä puhelimia, internetiä ja irc-galleriaa ei ollut vielä olemassa. Ne keksi Petteri Järvinen 1980-90-luvuilla. Esimerkiksi Nokian ensimmäiset mallit hän muotoili vanhoista kumisaappaistaan.

Tekstiviestit sitävastoin keksittiin jo ennen varsinaisen ajanlaskun alkua, niitä kutsuttiin "sähkösanomiksi" ja ne toimitettiin perille polkupyörälähettien avulla. Kylien ja kaupunkien keskustat olivat mustanaan täynnä, näitä polkupyöräileviä lähettejä etenkin perjantai-iltaisin, kun nuoriso viestitteli aktiivisimmillaan.

Uutistapahtumat, urheilulajien tulokset ja lottovoitot tarkastettiin vasta vuoden lopulla ilmestyneestä Mitä- Missä- Milloin-kirjasta. Erityisesti Teemu Selänteen silloiset maalisuoritukset olivat kirjan luetuinta ainesta.

Ihmisten pääasialliset ravinnonlähteet olivat lanttu, kaali, ruisleipä, suolaliha, koskenkorva ja piimä. Keskustapuoluelaiset söivät salaa läskiä ja joivat myös kurnaalia.

Suosituinta nuorisomusiikkia olivat esimerkiksi Veikko Ahvenaisen kurtunsoitanta ja Erkki Junkkarisen vihellyskonsertit.

------
Huom! Jos sinulla on suuria vaikeuksia omaksua tätä tekstiä, voit kokeissa käyttää myös lauseita "ihan paskaa aikaa" ja "silloin ei ollut mitään", joita voidaan pitää ainakin hyväksyttävinä suorituksina. Tsemiä!
------


Suuri Isä, josta sanottiin, ettei hänen sormensa koskaan mene suuhun tai takapuoleen.

3 kommenttia:

  1. Nilsijän kirkonaidan vieressä oli 1970-luvulla tuommoinen penkki. Minä kait siinä kuvassa röhnötän kun sammuin Halssin tanssibussista myöhästyneenä siihen. Kotiin olisi kävellenkin ollut matkaa liki 45 kilometriä.

    Tuo tekstisi menee ihan sellaisenaan lävitse tarkoittamassasi kontekstissa. Siihen minulla, "yliastutusikäisenä" ei ole nokankoputtamista.

    Mielenkiintoisaa kyllä olisi tietää, mikä on Kekkosen katseen kohde kun noin sormea huulelle vetää. Vai olisiko rva Hallaman edellisyön vierailun jäljiltä hajujälkeä hanskan lävitsekin aistittavissa...

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän, että tekstistäni olisi tullut toisenlainen, jos olisin tiukasti erilaisissa lähdeteoksissa pysytellyt. Se on kuitenkin yksi yhteen historiaa niinkuin sen itse muistan.

    Kekkonen seuraa varmaan maakuntamatkalla jotain esitystä ja ajattelee sen kohta olevan ohi, että pääsee ryyppäämään rva Hallaman kera.

    Tai sitten se on niin härskillä tuulella, että käskee adjutanttia jo kaatamaan viinaa suuhunsa.

    Nuorisoa on kiva naurattaa muistoilla muinaishistoriasta, kuten esimerkiksi kertomalla, että elämäni ensimmäisen pizzan söin vuonna 1980.

    Valehtelisin, etten yhtään hykerrellyt, kun otsikon hämäämänä tuli blogiin su-päiväksi poikkeuksellisen paljon kävijöitä, kun ei niitä yleensä ihmeesti ole. Puolet kun blogimaailman ihmisistä lienee opettajia ja loppuja kiinnostaa historia muuten vain.

    VastaaPoista
  3. Näköjään tuosta edellisestä oli lipsahtanut pois sanat "jos sanoisin" tuon "valehtelisin" jälkeen, mutta kai se on aika ilmeistä.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)