keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Sanan jäljillä

Iltalehti kertoo(2.2.10) Marja Tiuran lausuneen joistakuista asioistaan MTV3:n toimittajalle: "Kyllä tässä on taustalla totuudenmukaisesti ihan jotakin muuta. Totuus tulee aikanaan ilmi. Kun itse käyn illalla nukkumaan, se tyyny johon minä omassa elämässäni nojaan, on totuus. Ja se ei pala tulessakaan" (il.fi).

Aiemmin (18.9.09) tv:n Pressiklubissa, joihinkin asioihinsa liittyen, on Tiura kertonut: "olen pyrkinyt totuuteen ja puhunut niin totta, kuin totta on mahdollista puhua. Heh heh."

Huomioni Tiuran puheissa kiinnitti varsin usein käytetty "totuus"-sana.Tämä siis sananselityksellisessä, eli semanttisessa mielessä.

Kuva: Itseopiskelun tuskaa








Halusin tarkistaa erehdyksen varalta sanan merkitykset; eli sen mitä sana oikeasti tarkoittaa erilaisissa viitehyksissä. 

Nykysuomen sanakirjassa oli juuri ne merkitykset, jotka itsekin sanalle olen ymmärtänyt.(paikkansapitävyys, se mikä vastaa todellisuutta, selviö jne.)


Päätin vielä avata verkossa toimivan jokamiestietää-tietosanakirjan, Wikipedian. Se romahdutti minut maan pinnalle ja teki hieman epätoivoiseksi.  Wikipedia nimittäin kertoo Nykysuomen sanakirjasta: "Koska Nykysuomen sanakirja on koottu 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, sen sanasto on osittain vanhentunutta."

En siis voi luottaa Nykysuomen sanakirjan antamiin merkityksiin.

Kuten usein käy, tiedonhankintani tuloksena sain jotain tietoa - mutta en vastausta alkuperäiseen ongelmaan - ja toisaalta syntyi runsaasti uusia kysymyksiä. Rajallisen lähdemateriaalini vuoksi en saanut selville sanan "totuus" niitä merkityksiä, joissa sitä nykyaikana käytetään. 

Tuskaantuneena, mutta kirkassilmäisen optimistisena olen jatkanut lähdemateriaalin hankkimista ja semantiikan tutkimista, jos sitäkautta yltäisi tämänkin sanan parempaan ymmärtämiseen. Tosin olen jo henkisesti valmistautunut siihen, että joudun etenemään aina filosofiaan ja Wittgensteiniin, ehkä jopa Nietzscheen asti.

En kuitenkaan aio luovuttaa helpolla!



6 kommenttia:

  1. Kyllä ne samat merkitykset ovat uudemmassa Suomen kielen perussanakirjassakin, mutta kiinnittäisin huomiota siihen seikkaan, että totuutta käytetään myös opeista, ajatuksista ja katsomuksista, joita pidetään selviöinä tai tosina (SKP s. 333). Näin ollen Tiura on tietenkin tosi rehellinen tyttö.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Iines paljon selventävästä kommentistasi, mutta vielä minulle jäi epäilys, että on olemassa tilanteita tai viitekehyksiä, joihin tuota ei tuollaisenaan voi soveltaa.

    Vielä aion hankkia käsiini jonkun Tampereen nääsnääs-sanakirjan, jos sieltä löytäisi lisää selvennystä.

    Tai löytyisikö Goebbelsilta, joihinkin viitekehyksiin valaisevia näkökulmia... ? hmmm.

    VastaaPoista
  3. Pitäisikö totuuden semantiikka etsiä torvesta?

    Jostakinhan kutsuma-/haukkumanimi Totuudentorvikin alkunsa juontanee?

    Johdattelin seuraavan tuntemastamme virrestä "Meitä älä heitä", vaimitenkäsenytmeni?

    Torvi Totuuden
    johda sinä meitä
    kulkiessamme lumivalkeuden teitä
    tietämme ohjaa
    meitä älä heitä
    -Torvella!

    Aiheeseen liittymättä: Oletko kuullut kustavilaisesta miehestä joka tilasi kaupasta lähetin tuomaan muutaman korillisen kaljaa talkooväelle?

    Kun hän soitti kauppaan ja teki tilauksen, hän lopuksi varmisteli asiaa näin: "Koskahan ne kaljat sitten mahtaa olla täällä Kustavissa?"

    (Iäkäs vitsi johon Turussa tutustuin, mutta tulipahan vain mieleen ja piti se vielä ääneen tässä jollekin kerrata)

    VastaaPoista
  4. Ei hel...ti, kun minusta on jo ruvennut tuntumaan, että se poliitikkojen puheissaan käyttämä sana olisi sittenkin sama, kuin se mitä muutkin käyttävät.

    Siinä tapauksessa Tuo Totuuden Torvi voinee olla Marja Tiura.

    VastaaPoista
  5. http://www.ts.fi/online/kotimaa/108938.html

    Varmaankin luit jo ylläolevan linkin jutun kuha-ahvenesta jostakin? Tuli heti mieleeni Veikko Huovisen "pyymehto".

    Näissä tämmöisissä se totuuskin punnitaan.

    En muista sitä Pikku-Kalle vitsiä niistä eläimistä, joita "tuli vastaan" kirjassa isänsä kanssa kun sitä selasi, ja joista kaikki muut P-K hyväksyi, mutta muurahaiskarhua ei!

    VastaaPoista
  6. Kyllä se muurahaiskarhukin totta on, muurahaiskarjulla oli vain normaalia suurempi luottamus itseensä.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)