torstai 18. helmikuuta 2010

Luopumisen aika










Iltalehti halusi lyödä lyötyä ja kysyi asiantuntija tötterströmilltä mielipidettä pääministeri Matti Vanhasen blogissaan käyttämästä huonosta kielestä. 

Kuten olla pitää, asiantuntija oli hyvin korrekti, eikä alkanut hirnumaan, näyttänyt käsillään hirttosilmukaa, tai heittäytynyt lattialle korisemaan.  Ei myöskään sanallakaan maininnut älykääpiöistä.

Vallasta on vaikea luopua, kädet siinä vapisevat ja menevät senat sakaisin, vaikka Matti onkin entinen Kehäpäätelmä-paikallislehden toimittaja.  

"En olis koskaan uskonu, et tää mun eteen tulee."

Kurjaa tietysti onkin, kun tiedossa on tulevaisuus, jossa kutsuillakin esitellään herra Sirkka Mertalaksi, kun kukaan ei halua muistella niitä mahdollisia ansioita Suomen vallankahvassa.

Vertaistukea ei kannattaisi Matinkaan väheksyä; voisivat yhdessä Paavo Lipposen  ja Esko Ahon kanssa perustaa vaikkapa vanhempien haitantekijöiden puuhastelukerhon. 

Keksisivät sitten yhdessä jotain jännää tekemistä, ettei aika kävisi pitkäksi. Esimerkiksi yhteinen avomerelle suuntautuva, syksyinen kanoottiretki voisi tehdä kaikille kolmelle hyvää.

Mungo voisi pitää perää, niiden kahden muun samanlaisen meloessa.


litalethi kertroo

3 kommenttia:

  1. Vallasta luopuminen ottaa varmaan aina lujille. Olo on varmaan kuin sillinlientä litran juoneella. Viittaan kuvan ilmeeseen ja Jungeriin, josta oli Hesarissa mainittu, että oli kuin junan alle jäänyt eilisen irtisanomisensa/potkujen/normaalin määräaikaisen virkasuhteen päättymisen vuoksi.

    Minusta kyllä, kun muistan vielä jopa Eino S. Revon(hännän), Junger oli piristävä poikkeus Ylen johtajistossa. Kuivakkaalta uusi Kivinen vaikuttaakin Jungeriin nähden. Tulisi edes Soranen kumppaniksi...

    Mitä Vanhasen puhevikaan ja luki- ja kirotushäröön (luki- ja kirjoitushäiriöön suom. huom.)tulee, niiden syyt löytyvät luultavasti samoilta aivoalueilta kuin änkytykseenkin altistavat katkokset. Ei siis pelkän pilkan aihe ollenkaan olipa kepupoliittisesta kansalaisesta M. Vanhanen mitä mieltä tahansa.

    Tuon kolmikon, jonka viimeksi mainitset, voisin minä viedä talvipakkasella kylpemään pressusaunaani Unimäkeen. Siellä sitten pohtisivat, kuten minäkin joskus, että mikä elämässä (ja emännissä) menikään vikaan...

    VastaaPoista
  2. Lukihäiriön ymmärrän, ja tiedän, että sellaista on sangen monella; yllättävä nimi on esimerkiksi Jukka Virtanen, joka kuitenkin on melkoinen tekstintekijä.Kertoo asiasta kirjassaan.

    Vanhasella tuskin on lukihäiriötä, Iltalehti niin väitti. Pienen ilmaisjakelulehden toimittajana V:n on itse täytynyt tarkistaa tekstinsä, eikä siitä mitään olisi tullut.

    Väsyneenä, loppuolevana, vainottuna, viattomana, kärsivänä, päähänpotkittuna ja epäiltynä, ilman tarkastusta kirjoitettua tekstiä.

    Asia on siinä, että mies on aivan Helevetin huono kirjoittaja!

    Olihan kirjoitus tietysti melkoinen rimanalitus Iltalehdeltä, mutta V, Suomen Mr. Chance, on sen hyvin ansainnut. Ja minähän nautin rimanalimenosta yli kaiken.

    VastaaPoista
  3. Otin tuon kuvan tekstiin ensisijaisesti siksi, että se on mielestäni hauska, mutta myös siksi, että sen voi ymmärtää monella tavalla.

    Yhtenä mahdollisuutena ajatella artikkelin kirjoittanutta lehteä.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)