sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Painajainen Snellmaninkadulta

Minä näin unen, kovin kummallisen ja poukkoilevan - näin jälkeenpäin se hävettää minua kovasti.

Hallitusneuvottelut jatkuivat,  mietin unessa mitä mahtavat pohtia ja tehdä keskeiset osanottajat historiallisessa rakennuksessa -- ja samassa olin siellä itsekin, jossain katonrajassa tarkkailemassa.

"Vastakkainasettelun aika on ohitse!..vastakkainasettelu on ohitse!", kuului pitkin käytäviä.  --- Säädyistä Suomessa on kai luovuttu jo kauan aikaa sitten - rakennuskin oli unessa nimeltään Säädyttömyystalo.

Katainen nimesi kuusi puoluejohtajaa sixpackiksi, Stt:n toimittaja muisti sellaisen olevan kaljaa -- jostain syystä hänelle eivät mieleen tulleet treenatut vatsalihakset.

Tölkeistä ensimmäistä, Jyrkiä, otti päähän, kun ei uskaltanut mennä ulos tupakalle, kameroiden sihtailessa säälittä ulkoportailla. - Hän ummisti silmänsä, unohti pian harminsa ja hehkutteli mielessään, huuliaan pärisytellen ja kädet ristissä rinnalla: "Katainen ykkönen, Katainen ykkönen...ykkönen on Katainen...ykkönen on Katainen...pääministeri, pääministeri...anna Rakas Herra sen toteutua, niin en enää mitään sulta pyydä!"

Päivi istui eteishallin seinustalla selkänojallisella jakkaralla ja hoki silmien pyöriessä villisti päässään: "hui herramunjessussiunakkoon!, hui herramunjessussiunakkoon!..."

Paavolle oli varattu oma huoneensa, jossa hän oli vaihtanut ylleen verryttelypuvun ja pompotteli jalkapalloa polvellaan, jalassaan tonnin maksaneet lenkkitossut.

Jutta istui vessanpytyllä läppäri sylissään ja puhelin korvallaan. Toisella hän yritti rauhoittaa kotoväkeä, toisella puoluettaan samasta asiasta: "tämä ei nyt ollenkaan ole sitä miltä näyttää, tämä ei nyt ollenkaan ole sitä miltä näyttää - kysessä on vain työsuhde!" --- Unessa en muista kuulleeni pierun ääniä edes taustalta.

Anni oli vetäissyt pitkäkseen jonkun sivuhuoneen sohvalle, taskumatista lirauteltu jättipanoksen vihreä vappukilju oli jättänyt noron hänen poskellensa, kun hän silmät ummistaneena ajatteli kansakuntamme suuria kohtalon kysymyksiä. - Suuret pohdinnat keskeytyivät välillä korahdukseen, naapurihuoneen Paavon rämäyttäessä vahingossa kattokruunuun tai vanhaan maalaukseen.

Stefanilla oli päällään hawaijipaita ja bermudasortsit, sandaalijalat tikkasivat edestakaisin lattiaa, kun hän soitteli puhelimellaan ihmisille: "Juu, juu, just så, on se niin vaikeaa olla vaatimaton, kun on paras!" ja "Ööh...det finns hö ö i  Hö ö!"

---

Silläaikaa lähipubissa, jossain Espoon perukoilla, mies kysyi yllättämältään kaveriltaan: - Ethän sä vaan, Timo, iso mies vollota, jumalauta? - Tuli vaan mieleen yks tapaus lapsuudesta, kun kaverilla oli tuhkarokko eikä se päässyt luokkaretkelle! - No sitte sen ymmärtää, otetaas vielä yhdet. - No, mut tiäräks sää kuinka vaikeaa mulla on ollu, oonks mä kertonnu kun Vennamon Vepa sano mulle ilkeesti? - Antaas nyt olla, joku toinen kerta, juo kaljas ennenkuin se lämpenee!

---

Säädyttömyystalossa avustajat kirjoittivat ja täyttivät kaiken aikaa mappeja, joita kuljetettiin kottikärryillä säilytysholveihinsa.

---

Jonkun ajan päästä lehdessä luki: "Katainen ykkönen runnottiin kasaan!"

---

Silloin heräsin pää ja tyynny hiestä märkinä. Hieman kun pääni selveni, aloin hymyilemään ja häpesin typerää ja yksinkertaista untani - tiedänhän oikeasti, että hallitusneuvotteluissa päätetään meille kaikille tärkeistä asioista tulevaksi neljäksi vuodeksi. - Paitsi tietysti niistä, joista kansainväliset sitoumukset tai maailmantalous päättävät meidän puolestamme.

Sitä vain toivon, etten ikinä näkisi painajaisunta Suomen markan takaisintulosta. -Mielummin hikoisin ja tärisisin vaikka Kongon ruplasta. ---Tuli vain mieleeni, kun Suomen "joks saa devalvoida" pankki lienee siinä Säätytaloa vastapäätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)