lauantai 14. toukokuuta 2011

Ollanko enkeleitä toisillemme

                                                                                                                                                                 










Pelon ja vaaran aistii Helsingissä kulkiessaan, yksikään sivistynyt ihminen ei enää ole turvassa. - Kioskeilla ja muissa jonoissa näkee ympäri kaupunkia isoja vylgäärejä korstoja, joilla nyrkki on valmiiksi kohotettuna lyöntiasentoon. Odottavat, kun vuorossa oleva aukaisee suunsa - auta sun armias, jos sieltä alkaa tulemaan ulkomaankieltä, saati sitten ruotsia...

Aikoihin ei ulkomaalaisia ole näkynyt missään, vaaleapintaisimmat ovat epätoivoissaan ilmoittautuneet joukoittain suomenkielen intensiivikurseille oppimaan: Perkele, olutta ja vähän äkkiä! 

Yks Pirkko kertoi, että kun sen lempiravintola oli kiinni, niin se meni yhteen ennestään tuntemattomaan paikkaan ja tilasi ihan rauhallisella äänellä kevytkumkvattisalaatin kevyillä pomelohöystöviipaleilla sillä lailla italialaisittain aseteltuna - niin se tarjoilija oli ihan sen näköinen, että se lyö! - Se varmaan tiesi Pirkon kannanotoista etelämantereen sademetsien puolesta.

Ja Harakan Timo oli, ihan hiljattain, esitelmöimässä silmälasiensa postmodernista merkityksestä maailmantalouden viitekehyksessä, kun sille huudettiin, että älä varis raaku paskaa! - Ja kaiken lisäks, että: Alatalolla on hienommat!

Huhupuheiden mukaan jossain tai Herttoniemessä olisi ollut jo sellaisia hakkauspartioita liikkeellä! - Luojan tähden, eikö tämä hirvittävyys koskaan lopu? --- Ai me päästään hallitukseen...no ei mut nyt mun kyllä täytyy mennä, kivat sulle, hei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)