tiistai 16. huhtikuuta 2013

Nimenpudottelija



- Olenko kertonut, että Wahlroosin Nallen tapasin tänään Kauppahallissa?

- Älä nyt, ai sen Wahlroosin?

- Joo. Opastin sitä ostamaan oikeanlaista siikaa ja sit Nalle kyseli multa vähän neuvoja yhdestä sijoituskohteesta. Lähdettiin siitä Kauppatorille kahville, että sain selvittää kunnolla.

- Vai niin,  jopas jotakin!

- Sanos muuta. Oli niin kiihkeät keskustelut, että käveltiin ensin vahingossa vähän ohi ja Niinistön Sale huusi sieltä linnan parvekkeelta, et voiks sekin tulla!

- Älä höpötä, sitä paitsi jäit kiinni, linnahan on remontissa!

- Sitä se Salekin tais huudella, että tulis mielellään, kun remonttimiehet pitää niin kauheaa mekkalaa. Huikkasin kuitenkin, että joku toinen kerta, meillä on tässä nyt aika tärkeitä juttuja.

- Ai presidenttiä ette muka ottaneet?

- Ei sitä aina voi. No sitten sattu vielä niin, et Yhdysvaltain ulkoministeri, se Kerry, soitti...

- Älä valehtele! - En usko sanaak...

- Tosiaan, tarkemmin muistellen taidat olla oikeassa, minä soitin hänelle kun oli pyytänyt.

- Sä olet kipee - Kas kun ei Obama!

- Ei nyt sentään! -Se sano, että sillä on sattumalta vähän aikaa kiirusta töissä.

- On kuule ihan pakko lähtee - Moi!

- Älä nyt hermostu, en minäkään kaikkia tunne,  - Castellsin Manuel ei edes tervehdi!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)