maanantai 15. huhtikuuta 2013

Sanoi Hän




























Vaikka kuinka mietin, en keksinyt mitään muuta yhteistä Mahatma Gandhille ja Pekka Himaselle, kuin että kummallakaan ei aina ole/ollut housuja jalassa julkisilla paikoilla.

Pekka muuten paljasti haastattelussaan - ilmeisesti huomaamattaan - olevansa usein siellä, missä näkee toimittajia räkäkännissä. Niin se on, kevyet työt vaativat raskaat huvit.

8 kommenttia:

  1. Jotain Mahatma Gandhiin viittaavaa siinä rätissä P.Himasen kaulan ympärillä oli... Gangesissa varmaan Kaliforniasta tullessaan oli käynyt peseytymässä ja pyyhe unohtui mukaan...

    Panitko myös merkille, kuinka PH pariinkin kertaan painokkaasti viittasi oppi-isäänsä von Wrightiin eikä Esa Suariseen?

    Esa Saarinenhan kehui hesarissa PH:n olleen hänen parhaita oppipoikiaan, ja että kyllä tämä vielä häneltä saadulla lemmikkikissalla filosofien pöydät pyyhkii, oottakkeehan vuan!

    von Wrightin en eläessään kuullut lausuneen kenestäkään oppipojastaan yhtään mitään, en edes omista pojistaankaan jos niitä on.

    VastaaPoista
  2. Pakko tunnustaa; vilaustakaan haastattelusta en ole katsonut, jotakin nettilehdistä luin. Jaksa kaikkia höpötyksiä, osaan minä valehdella itsekin.

    Esa Saarisen poikiahan se. Olisi oppi-isän pitänyt kysyä, että: "herranjumala, ekkö sä osaa kirjoittaa ollenkaan?"

    Von Wright taisi olla...hmmmh... melko hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen. Mutta minua viisaammat ovat sanoneet, että jotain sai töissään aikaankin.

    VastaaPoista
  3. Katsoin sen vuoksi Nyberin ohjelman koska en ollut aiemmin kuin vilaukselta nähnyt, saatika kuullut, tätä rättikaulaproffaa (lukenutkaan en ole).

    Nyt siis näin ja kahtavaille olen, että silitänkö kuin pikkupoikaa vai alan kunnioittamaan työnimikkeensä mukaisesti. Viimeinen voi olla vaikeaa ennen sitä loppuhuipennusta joka ohjelmassakin luvattiin puolen vuoden pääsät tapahtuvaksi kun kansainvälinen filosofiaporukka on tulevaisuusskenaarionsa valmiiksi saatellut ja Kataiselle nimikirjoituksin lämpimäiskappaleen luovuttanut.

    Ulosanti Himasella on aika kankea ja oli aika työlästä seurata hänen puhettaan, että miten sitten lienee niiden luentojen aikana joita kertoi jatkuvasti pitävänsä eri puolilla Tellusta. Englanninkieli hänellä ehkä sujuvammin tapahtuu?

    En ole sen kannalla, että ajattelevat ihmiset pitäisi sysätä ulkoavaruuden radoille pilaamasta ilmaa, mutta jokin kieltämättä tökkii tässä Himasen tapauksessa. Onko aidosti niin kuten monen postuumisti esiin tulleen suurmiehen kanssa, ettei aika tunnista suurta ajattelijaansa ja gloria lankeaa vasta miehen kuoltua, vai onko mies todella hektisen aikansa ajattelun ilmentymä, täydellinen floppi niin kuin ns. älypuhelinkin on.

    Kun Kemppisellä Sinisestä kirjasta kommentoinnin lomaan heitin Himasen vastinpariksi Samuli Parosen, niin siellä ei luultavasti tajuttu, mitä tarkoitin. Ehkä viisaat nauroivat vain partaansa kommentilleni, mutta uskallan väittää edelleen, että Paroselta löytyy vähintään samat viisaudet mitkä Himaseltakin, ne vain ovat liian yksinkertaisessa paketissa kaikille avautuakseen. Lisäksi himasten metodein jotain oppiakseen ne tulisi kääntää ylösalaisin. Niin ja kun ne mies kirjoitti lyijykynien pätkillä, älyämättä keneltäkään maksua pyytää, kaupasta ruinaamalleen puotipaperille ja lehtien kulmiin.

    VastaaPoista
  4. Hetken oli pois internetin äärestä!

    Suuri ajattelija varmaankin tunnistettaisiin, jos vain antaisi tulla niitä ajatuksia - ehkä se kuitenkin edellyttää jonkun muun suorittaman puhtaaksikirjoittamisen.

    Samuli Parosta en juuri tunne. Huomasin, että olen sinulle kolmisen vuotta sitten luvannut Mukan ja hänestä Paasilinnan kirjoittaman kirjan lukemisen piakkoin. Nyt olen Paasilinnan ja useamman Mukan teoksen lukenut. Lupaan siis Paroseenkin tutustua, kun vain kerkeän.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoista tietää, millä tavalla Mukka ja Paasilinna vaikuttaa kun ja jos niihin tutustuu syvemmin vasta myöhemmässä teini-iässä kuten käsittääkseni sinä nyt. Sama Parosenkin suhteen.

    Edellämainitut ovat olleet vaikuttamassa minuun jo kovin kauan; 70-luvulta lähtien.

    Vasta vanhempana aloin sitten ymmärtää jotain.

    VastaaPoista
  6. Yleensä kai vaikutus kaikesta on suurempi nuorena.

    Ernoa olen melko vähän kuitenkin lukenut, hän oli poleemikkona monissa teksteissään vahvasti aikaan sidottu. Tuntuu että osin se maailma jossa hän kamppailee, on aivan toinen kuin tämä nykyinen. Satiireitaan luin myös paksusta kokoelmakirjasta, mutta se oli liian iso pala kerralla haukattavaksi, aivan kaikkia en lukenut. Vaikutuin kuitenkin monista.

    Mukka ja kirjansa kiehtovat. Syntinen laulu on hyvin erilainen elokuvana, vaikka siihen on laitettu tapahtumat kai lähes yksi yhteen kirjan kanssa.

    Kirjailija oli hyvin omalaatuinen, suurten tunteiden ihminen, joka ei karttanut voimakkaita muutoksia. Kauttaaltaan taiteilija, jolle nämä maalliset olivat usein vaikeita. Sanonta "polttaa kynttilää molemmista päistä" ei riitä kuvaamaan. Kokoliekkinä paloi.

    VastaaPoista
  7. "Tuntuu että osin se maailma jossa hän kamppailee, on aivan toinen kuin tämä nykyinen."

    Maailma on muuttunut, mutta vain tekniikaltaan ja rahankeruun monimuitoistumiseltaan. Sekä ihmisten mielikuvituksessa jota mainosten (yms.) voimin on syväpesty.

    Ihminen maailmassa ei ole muuttunut.

    Samat intohimot sitä ajavat. Siksi edelleen jopa antiikin aikaisten ajattelijoiden tekstit käyvät yksilöä sekä yksilöistä muodostuvia yhteiskuntia arvioitaessa kuin nyrkki nenään. Miksei siis lähempänä olevienkin ajattelijoiden ajatukset. Himasesta en enää sano sanaakaan.

    Kun otat käteesi toisen ihmisen käden se tuntuu samalta, ehkä ryppyisemmältä, kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Mutta otapa kaksikymmentä vuotta vanha kännykkä ja tämä nykyinen hipaisulätyskä niin kummalla saat puhelun joutuimmin aikaiseksi? Saatika että tekstarin...

    Ja kun puhut tavallisen ihmisen kanssa, niin kaipa puheet ennen pitkää säähän kääntyvät kuten 20 vuotta sittenkin.

    Sanovat maailman monimutkaistuneen.

    Ei se pidä paikkaansa muuten kuin myyntimiesten puheissa.

    Ne haluavat sinulle navigaattorin vain myydä vaikka väkisin. Tai jotain muuta yhtä perusteetonta kamaa koska sitä on tuotettu ja tuotetaan yhä kiihtyvällä vauhdilla samoilla jalustoilla pyörivään maailmaan kuin mitä se on ollut tuhat vuotta sitten

    Aiheiden kiinnostavuus ja ajankohtaisuus kyllä vaihuu. Joskus nopeastikin. Mutta jos päähänpotkituista, köyhistä ja muista epäonnisista puhutaan ja kirjoitetaan tai heitä yritetään puolustaa, niin ne aiheet eivätkä argumentoinnit puolesta tai vastaan muutu yhtään.

    Joskus joku puhe on tehonnut, asioille on tehty jotain ja epäkohtia korjattu, silloin asiasta ajateltu ja kirjoitettukin voi jäädä lepoon, unohdukseenkin jopa.

    VastaaPoista
  8. Varmasti elämän ja olemisen monet perusasiat säilyvät aina. Minunkin kotikyläni kirjastossa Ernon kirjat ovat hyllyssä, ei niitä ole varastoihin raahattu, kuten nykyään tekevät, jos ei lainata. Lukijoita siis riittää, se on varma todistus siitä, etteivät tekstinsä ole tyystin vanhentuneet, niistä löytyy sitä ydintä.

    Jos tunnustuslinjalle heittäydyn, aivan oikeasti tuntuu välillä siltä, että yhtä hyvin voisin marsilaisten keskuudessa asua. Vieraiksi, usein vastenmieliksi, koen monet tämän päivän kohellukset. En tiedä ollaanko kokonaisuutena menty parempaan vai huonompaan, mutta jos sanoisin itseäni optimistiksi, luultavasti valehtelisin aika epäuskottavasti.

    Paska maalima.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)