keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Olenko minä veljeni vanginvartija? - kysyi kansanedustaja



Raskaana on suomalaiset saavuttanut tieto Antti Kaikkosen erosta suuren valiokunnan puheenjohtajan paikalta. Surevia ihmisiä on nähty kokoontuneena kaupunkien keskustoihin ja useita jättimielenosoituksia on järjestetty. Asiantuntijat eivät kuitenkaan usko tapauksesta aiheutuvan suurta piikkiä kansakunnan itsemurhatilastoihin.

"Mul meni, totanoin,  fiilikset", sanoi eronsa syistä arvovaltaisen valtiopäivälaitoksemme lainsäätäjä itse.

"Mistä nyt saadaan tarvittava ylioppilaan asiantuntemus tälle haastavalle paikalle?" - kysyi eräs hysteerinen mielenosoittaja Helsingin keskustassa.

Eero "Alphonse" Heinäluoma arveli, että Kaikkonen saa arvostusta eronsa suoraselkäisyydestä. Skolioosista kansanedustajaa ei kuitenkaan ole epäilty aikaisemminkaan, hänen symbolikseen on muodostunut rautakanki, väline, jolla isommatkin kivet siirtyvät paikaltaan, - jopa heikompien kassakaappien ovet saattavat välineen edessä taipua.


Antti Kaikkonen on suureksi lohdutuksekseen kutsuttu eduskunnan ehkä suurimman harrastekerhon, Kahlekarkureiden, jäsenyyteen. Kerhon jäseniä kutsutaan leikkimielisesti nimellä "Houdinit".

Kahlekarkureissa tutkitaan erilaisia lukkoja ja kahleita, sekä kuullaan asiantuntijoiden näkemyksiä lainsäädännön porsaanrei´istä ja murtohälyttimien ynnä muun turvallisuustekniikan kiertämisestä.

Kahlekarkureiden puheenjohtajana toimii Jussi Halla-aho, varapuheenjohtaja on Ilkka Kanerva. Kerho pitää tänä iltana Kaikkosen tuki-illan, jossa lauletaan yhdessä vanhoja merirosvolauluja. Erityisesti odotetaan Teuvo Hakkaraisen  tulkintoja kappaleista "Kirkkohopijat ei oo häpijä!" ja "Moottoripyöräkerho on moottoripyöräkerho!"

Vihreä liike on luvannut toimittaa illan tilaisuuteen go go-tanssijoita, yrttejä ja pimeää viinaa.


Kuvituskuva ei liity millään tavalla tekstiin. Se esittää Pohjois-Korean hallitsijan, King Kong Unin, tärviötä veljeä, joka huitelee pitkin maailman kasinoita.

5 kommenttia:

  1. Perkele joo, Kaikkonen. Jos hän ei ole kuvassa olevan pohjois-korealaisen sukulainen niin sitten nimensä tuntunee jostain muusta yhteydestä tutulta.

    Mietin hetken ja keksin sen: Jopellahan (Ruonansuu) on se sketsin lääkäri "Kaikkonen" joka puhelimessa antaa käypää hoitoa niin soittajalle kuin soittajalla mahdollisesti varastossa olevalle 1966 vm. Angliallekin.

    Eli sukkuun on puheista päätellen tullunna joo.

    Vakavastihan nuo uutisten mukaan ovat asian ottaneet vaikka me täällä irvaillaankin. Tarkoitan mediassa mitattavat palstakilometrit ja vuosien uutis- ja ajankohtaistunnit jotka Kaikkosen kohtalon puintiin ovatten kulutetut.

    Mikä olisi välimuoto? Olla välittämättä ja toivoa, että kunhan Kaikkonen tuostaan kokee elämää lisää, niin siitä rouhakka poliitikko vielä säkeytyy?

    Paskat, lienee nuita muitakin miehiä/naisia tilalle laittaa. Siinä olisi Vartiaisen perään kuuluttamalle "ikääntyvälle" sopiva työmua ennen hautaan kaatumista: Kaikkoseksi Kaikkosen paikalle. Pitäisiköhän...

    VastaaPoista
  2. Usein esittävät, että julkisuus olisi jonkinlainen ylimääräinen rangaistus, se taitaa olla jopa jonkinlainen peruste rangaistusta määrättäessä.

    Ajatus on suorastaan perverssi. Julkisuudessa olevat kansanedustajat käyttävät ja manipuloivat omaa julkikuvaansa mielinmäärin, tärkeää on, että esillä pidetään tasapainottavia seikkoja, ettei ihan pyhimyskuvaa aiheetta muodostuisi.

    Normaali rikokseen syyllistynyt ei saa julkisuutta osakseen, aivan yksin hänen täytyy haavansa nuolla, kolhut kärsiä ja taakkansa kantaa. Häntä ympäröivä yhteiskunta voi jälkiseuraamuksilla, niillä ylimääräisillä rangaistuksilla, lyödä - ja lyö myös - kovempaa, koska senkään ei tarvitse julkisuutta pelätä.

    Kuten Kaikkosen tapaus osoittaa, julkisuus toimii toisinaan myös syytetyn/syyllisen eduksi; hänet valttiin komealla äänimäärällä uudelleen eduskuntaan.

    Aivan hyvin Kaikkonen voi sivuiltaan vaihtaa lauseen:"mainettaan parempi" lauseeseen "maineetta parempi".

    VastaaPoista
  3. Tötteröin näiden viestieni kanssa, korjasin ja deletoin vahingossa tämän ensimmäisen vastaukseni pois:


    Moraalinen oikeutus näiden asioiden vatvomiseen tulee ihan poliitikkojen omasta käytöksestä. Kaikkonen käyttäytyi oikeudessa ylimielisesti, jopa oikeutta halveksuen, niin että oikeuden puheenjohtaja joutui häntä useamman kerran huomauttamaan. Kyllä se ymmärtää, että se harmittaa, kun esimerkiksi suurempi syyllinen, Matti Vanhanen, pääsi livahtamaan kuin koira veräjästä vain lakiteknisten syiden vuoksi. - Silti nämä asiat eivät muutu, eikä niiden pidä muuttua minkään teatteriesitysten vuoksi. Antti Kaikkonen on ehdollisessa vankeudessa. Jos koetusaikana syyllistyy vastaaviin, häkki heilahtaa ja ovi laitetaan lukkoon.

    Aivan höpöhöpöä ovat siis perustelut,että olisi tyytynyt oikeuden toteutumiseen yhtään sen suoraselkäisemmin kuin Halla-ahokaan.

    Lisäksi Kaikkonen veti täysin käsittämättömästi julkisuuteen tunteisiin vetoavat hankaluudet omassa adoptioasiassaan. - Se vain on niin, että noin rikosten poluille sortunutta kohdellaan; ei niitä silitellä ja päähän paijata, kuten monet ovat esittäneet.

    VastaaPoista
  4. Olen samassa linjassa kommenttiesi sisällön kanssa.

    Miksi ihmiset, po. asiassa vaalikarja, sitten äänestävät näitä potentiaaleja kriminaaleja?

    Jonkinlainen sokeus saavuttaa niin asemassa olevat kuin tavalliset ihmisetkin, ns. kansan syvät rivit. Olisiko se jokin tarttuva tauti, virus?

    Joissakin poliittisissa (ja liivijengeissä) piireissä vankilatuomio(t) ovat jopa meriitti menestyäkseen.

    (Ja naiset rakastuvat mitä hurjimpiin vankilakundeihin...)

    Kauko Juhantalo esimerkkinä on yksi hämmästyttävin poliittisille koivilleen nousija jo omassa kunnassaan Kankaanpäässä saatika että valtakunnan politiikassa.

    Pitkä lista nimiä joissa on tietenkin myös inhimillisiä piirteitä ja tyhmyyttään sekoiluja joilla ei sinänsä ole asioiden hoidossa mitään merkitystä (esim. Hautalan tapaiset tapaukset). Mutta kuten sanot, toisia autetaan niistä selviämisessä, kaikkia ei.

    Kaikkosen adoptioasia oli tosiaan surkuhupaisa juttu tässä maailmassa, jossa ihmisiä sikiää niin, ettei luonto perässä pysy (; paraskin puhuja minä!).

    VastaaPoista
  5. Kauko Juhantalo, tuo rehellisyyden ja suoraselkäisyyden perikuva Kankaanpäästä, joka kamppailun jälkeen lopulta erotettiin koko eduskunnasta.

    Olen ymmärtänyt, että äänestivät takaisin, koska oli niin härski kotiinpäin vetäjä myös kotipaikkansa suhteen, yksityiskohtia en muista.

    Juuri ajattelin noita elinkautisvankien morsiamia, kun luin että Steen Christensenilläkin on ainakin ollut vakilassa ollessaan oma pikku suomalaisvaimo. Minkälainen laji nämä naiset, jotka tuntevat vetoa tällaisiin "sankareihin" oikein on? - Itse en sitä ymmärrä, enkä ole kunnon selityksiä lukenut. Mikä vietraa ja millä lailla(?)

    Poliitikkona olo asettaa ihmisen väkisin korostettuun hyveellisyyden vaatimukseen. Se on se ns. poliittinen vastuu.

    Puheet syyttömän heittämästä ensimmäisestä kivestä ovat vähän ontuvia. Pitäisikö sanoa, että antaa olla, noinhan kaikki tekevät (?)

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)