sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Hillolauta





- Ja oikeus tuomitsee teidät, Aimo Sarana Keikkanen, ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen: toinen nimenne muutetaan tästä päivästä lukien nimeksi Hillolauta! - Onko tuomitulla vielä jotain sanottavaa?

- Kohtuutonta, kohtuutonta, vääryys, vääryys...niin...totanoin... herra tuomari, mielestäni on aivan selvää, että tuomio on kohtuuttoman suuri. Lisäksi olen täysin syytön!

- Te ette ole syytön, huomautan, että teidät on juuri tuomitt...

- Herra tuomari, minä olen kyllä ryypiskellyt, rällännyt, mukiloinnut ihmisiä, murtautunut moniin paikkoihin, pihistänyt mummoilta rahaa ja häirinnyt kirkonmenoja piereskelemällä äänekkäästi etupenkissä. - Mutta silti olen täysin syytön! ... Katsokaahan, kuulun nimittäin sellaiseen jeng...yhteisöön, joka on minulle kaiken osaamani opettanut.  Jo aikaa sitten Kassakaappi-Masa opetti minulle poloiselle, miten kivaa on, kun saa pikkulapset ja mummot peläyttämällä itkemään; myöhemmin hän näytti, miten kaapin ovet avataan saranapuolelta. Ja  Tuuba-Topi opasti minut, viattoman rassukan, rikkomaan lasin ilman ääntä. - Ja monet hyvät ystäväni, jotka oikeastaan adoptoivat minut, ovat minut tälle elämänpolulle jo nuoresta opastaneet. Kuinka olisin voinut hyvyyttään vastaan rikkoa ja sanoa vastaan? - Eikö olisi ollut tavaton vääryys ja konnantyö, jos olisin heidän laupeutensa loannut ja heitä vastaan toiminut? - Kuten ymmärätte, herra tuomari, sydämen hyvyydestä olen toiminut!

- Tämä totisesti muuttaa kaiken, silmäni ovat avautuneet jaloudellenne ja vilpittömille pyrkimyksillenne! - Olisitte hyvä mies kaiken tuon sanonut riittävän painokkaasti jo aiemmin. Unohdetaan äsken sanomani, kokoonumme lautamiesten kanssa välittömästi uudelleen, pitäähän tähän joku tolkku saada!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)