tiistai 5. helmikuuta 2013

Kirja-arvostelu





Ostin Helsingin rautatieasemalta kympillä Honey Aaltosen kirjan (Tasku-Kniga) Cisse Häkkinen.

Fiktiota faktaan sekoittava elämäkerta Häkkisestä on huono. Se on erittäin huono. Paitsi niistä kohdista, joissa se on vain huono.

Paras puoli kirjassa on mielestäni sen kieli, joka on huonoa.

Annan neljä tähteä, koska kirja olisi ollut hyvä, jos se ei olisi niin huono.


7 kommenttia:

  1. Tässä on ytyä! Siirränkö tämän Einesbaariin?

    VastaaPoista
  2. Ei, mutta hienoa olisi, jos joku vaikkapa iltapäivälehti palkkaisi minut arvostelijaksi. Osaisin minä näitä elokuvistakin tehdä!

    VastaaPoista
  3. Tämä on kyllä paras kirja-arvostelu joka on tullut vastaan.

    VastaaPoista
  4. Itsestäni se on hyvä mutta huono.

    VastaaPoista
  5. Donnerkin epäröi Mammuttinsa sivuilla, että tulikohan kirjoitettua peräti pelkkää kakkaa.

    Muuten kirja-arvostelut (ja mitkä arvostelut vaan) pitäisi olla juuri tällä tyylillä tehtyjä. Selvää savolaissielukkuutta Rikussa.

    VastaaPoista
  6. Donner palajasti myös, että Urkki käytti Marimekkoa!

    Savolaenen viäräleukahan mie!

    VastaaPoista
  7. Laitan tähän vähän selitystä, jos joku sattuu lukemaan.

    Kirjassa on puolensa, vahvimmillaan se on silloin kun puhutaan asiaa.

    Syvän myötähäpeän aiheuttivat ne fiktiota olevat, Suosikkimaiset tunnelmanluontipalat. Huonosti kirjoitettuja ja tarkoitettu kahdeksanvuotiaille diggareille.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)