keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Metsästysreissu




Idänmies Arska "Ässä" Rutiainen katseli kesämökkinsä laiturilta edessään kimmeltelevää rutakkolampea, sylkäisi suustaan mällin ruskean veden kymmenen sentin syvyyteen ja siemaisi taskumatistaan tömpsyt kuuluvasti ähkäisten.

Arska tiesi, että hänen oli tehtävä se mitä miehen on tehtävä; asiain tola ei voinut enää jatkua samanlaisena, - liian paljon vettä oli ehtinyt Mätäojassa virrata hänen kärsimänsä vääryyden jälkeen. Paikallisen saluunan pitäjä tulisi karvaasti katumaan tekojaan.


Kun kylmäpäinen idänmies Arska "Ässä" Rutiainen oli tyhjentänyt pullollisen taskulämmintä Leijona-viinaa raakana; hän tunsi päänsä selväksi ja viileäksi, oli toiminnan aika.

Arska päräytti aina luotettavan ratsunsa, vanhan kunnon Datsunin, kerralla käyntiin ja aloitti matkanteon kylälle, selvittääkseen viimeinkin välinsä luihun ja matalaotsaisen saluunanpitäjän kanssa. Haulikko, pakattuna vanhaan virvelipussiin, nojasi pelkääjän puolen penkkiin. Yllään Arskalla oli juhlamaastopuku, päässään erikoislinsseillä varustetut aurinkolasit ja Hifk:n lippalakki.

---
Kaikki juonsi alkunsa edellisen vuoden kesälomaan, jolloin Arska oli ollut Pub Suokuokassa rentoutumassa ja ottamassa yhden saunaoluen.  

Taskumatin, kymmenen kossuvissyn ja melkein yhtä monen jägermeisterin jälkeen Arska oli tuntenut olevansa elämänsä vireessä ja mennyt jututtamaan hehkeästi tatuoitua mustatukkaista karaoke-emäntää, Tuire Muovi-Horttanaista.

Siitä mitä sitten tapahtui, ei Arskalla ollut kovin hyvää käsitystä, hänellä oli vain muutamia hajanaisia muistikuvia, koska kärsimänsä suuri vääryys oli henkisen suojausmekanismin vaikutuksesta muistinsa osittain pimentänyt.

Arska muisti vain kirkumista, saluunananpitäjän lujan otteen asiakaskohtaamisessa ja tuntuvan potkun perseessään, siitä oli aiheutunut lähes koko takapuolen kokoinen mustelma, housujen polveenkin oli tullut fläkki. --  Luihu kyyppari oli vielä pilkannut parkkipaikan asfaltilla makaavaa Arskaa, lausuen törkeät ja langettavat sanansa: "Olis Arska parempi, ettet vähään aikaan näyttäytys ja vähän vähempi viinakin sulle riittäis!"


Kohtelu huusi kostoa!
---

Pub Suokuokan pihalla Arska "Ässä" Rutiainen veivasi itsensä ulos autosta ja kaivoi aseen virvelipussista. Samassa leuhotti mikälie tuulenvire ja Arska horjahti pahasti. Valmiiksi ladattu haulikko laukesi ja haulit veivät mukanaan suurimman osan hänen alaleukaansa.

Saluunanpitäjä ja muuta väkeä riensi paikalle laukauksen kuultuaan, he yrittivät  tyrehdyttää kammottavaa verisuihkua.

Arska sai vielä jotenkin koristua: "Siitäs sait, saatanan viinakeisari!...Ollaan sujut, jos tuot  yhen kossuvissyn, - se menee hyvin, työnnät vaan pillin mun kurkkuun..."

Sitten Arskan taju sammui.











---
 Lisäys (28.7.) Iltalehti 28.7.2011:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)