keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Hys...Hys...se tulee!



Kelan pääjohtaja, poliittinen causa, Liisa Hyssälä oli pitkän pohdinnan jälkeen päätellyt, etteivät satavuotiaat elä kauaa, torkkupeiton tehollinen käyttöaika jää luvattoman lyhyeksi.


Hyssälä ryhtyi tuumasta toimeen ja kurvaisi mustan auton takapenkillä paikalliselle vanhainkodille. 
Hän marssi mitään sanomatta erääseen huoneeseen ja tarttui torkkuvan Eetlan peittoon kiinni.
 "Elekää ny hyvä ihminen!", parhahti Eetla-mummo ja piti peiton reunasta kiinni kaikin voimin.
Hyssälä repi peiton päästä ilme irveessä ja karjui: "Anna ny, VITTU, se tänne - MINÄ en kynnyskysymyksistä neuvottele!

Pian Eetlalle tuli mikälie yskänkohtaus, - ote herkisi ja Hyssälä nosti peiton voitonriemuisena päänsä yläpuolelle, livahtaen hihitellen ulos ovesta.
---

Ovikello soi: PLING, PLONG! - PLING PLONG! - PLING PLONG!
Nuori äiti riensi plimputusta pelästyneenä avamaan.
Oven takana seisoi Hyssälä tuima hymy kasvoillaan, - kädessään olevaa kumipamppua hän läiskytteli avoimeen kämmeneensä.
- "Olette meille velkaa!"
 - "Ai...herranjumala, mikäs velka se..."
 - "Opintotukia olette perinyt liikaa, muistuuko mieleen?" - Hyssälä sanoi, virnuillen jostain käteensä ilmestynytttä paperitulostetta.
 - "Ai yks sentti, mut eihän mulla edes ole niin pientä rahaa!"
 - "Älkää pullikoiko, velka on velka, eikä me unohdeta!"
 - "No odottakaa hetki, niin mä käyn rikkomassa lapsen säästöpossun, siellä voi olla sentin kolikoita!"


Hetken päästä nuori äiti saapuu iloisena sentin kolikko kädessään, Hyssälä riuhtaisee sen itselleen, on jo menossa ovesta ulos, mutta kääntyy vielä ympäri: "Antaas olla laitimmainen kerta!"

---
Talouselämä: torkkupeitot
Iltalehti: Kovin intresanttia, ei edes yhtä senttiä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)