torstai 16. joulukuuta 2010

Pieni sytkärityttö


Oli hyytävän kylmää, pyrytti ja iltahämärä lankesi; oli joulunalusaika.

Tuossa kylmyydessä vaelsi pieni tupakansytytintyttö, joka joutui väistelemään ohikiitäviä autoja välttyäkseen tulemasta yliajetuksi jouluostoksilla kiirehtivien kansalaisten toimesta.

Koulukavereilla oli i-padit tai nokialaiset yhteydentekijät, mutta tupakansytytintyttö ei uskaltanut sellaisia edes ajatella - Hän ajatteli vain kauravelliä ja isoa tummanpunaista omenaa. -Omenasta haaveilemista hän tosin hieman häpesi, koska piti sitä itselleen liiallisena.

Pientä tupakansytytintyttöä palelsi ja hänen huulensa sinersivät; hänen vaatteensa olivat vähäiset ja hänellä oli nälkä. Kotiinsa hän ei uskaltanut mennä, sytkäreitä oli pakko saada ensin myytyä. Juoppo isä olisi ilman riittävää myyntiä vedellyt häntä pitkin korvia ja muistuttanut siitä, kuinka jokainen tässä maailmassa on oman onnensa seppä, eikä maa laiskureita elätä.

Sytyttimet kävivät kuitenkin kovin huonosti kaupaksi, eivätkä kiireiset ihmiset hänen vuokseen pysähtyneet, korkeintaan kivahtivat tupakoinnin olevan vahingollista.

Pieni sytkärityttö ihasteli ihastelemasta päästyään Aleksanterinkadun ihmeellisiä jouluvaloja ja pää lähes pyörällä jatkoi matkaansa Senaatintorille.


Pieni sytkärityttö levähti Senaatintorin kirkon portaille.

Kylmillä portailla maatessaan hänen tuli hyvä olla, kun katseli valkeudessaan korkeuksiin nousevaa kirkkoa - sitten hänen katseensa vaelsi yliopistorakennuksen ja valtioneuvoston ikkunoiden kauniina loistaviin kynttelikköihin.- Miten ihanaa onkaan, että kirkko pitää huolen kaikista, yliopisto antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden pohtia maailman syvällisyyttä ja valtioneuvosto suuressa viisaudessaan huolehtii maamme brändäämisestä.


Pieni sytkärityttö nukahti onnellisena, hymy sinisillä huulillaan; hänen kasvonsa loistivat kauniin valkoisina kuin enkelillä.

---









(tekstikuva: Yle, kuvaa klikkaamalla uutiseen)

(Raportti: Suomalaisten hyvinvointi)

7 kommenttia:

  1. Just näin, Riku. Tämän ymmärsin ja munaskuitani kouraisi.

    Kouraisisipa joskus wahlroosienkin...

    VastaaPoista
  2. Facebookin sanoin : tykkää tästä.

    VastaaPoista
  3. Hienoinen, ehkä, liioittelu kuuluu tyylilajiin, mutta maassamme ei jokainen syö joka päivä.

    Vähintään satoja ihmisiä nauttii tämänhetkisestä raikkaasta talvisäästä ulkoilmassa päivin ja öin.

    Moni lapsi häpeää omaa olemistaan.

    Nykyään kuuluu sanoa: oma vikansa, mitäs hölmöilevät - vahvempi syö heikompansa.

    VastaaPoista
  4. Tämä oli niin surullinen tarina, että tuli kauhean huono omatunto.

    Mitä sitä yksittäinen hyvinvoipa vaan ei rikas kansalainen voisi tehdä? Ketä pitäisi äänestää, kun tuntuu, että se ääni katoaa pohjattomaan miiluun, antoi sen kelle tahansa. Mitään ei tapahdu, äänestitpä kommunistia tai kristillistä, porvaria tai, niin, no, persuko tässä jäljelle jää.

    VastaaPoista
  5. Eivät nämä asiat muutu persua tai edes mursua äänestämällä.

    Katolinen kirkko määritteli aikoinaan ahneuden yhdeksi kuolemansynneistä. (paraskin pelsepuupi sanomaan!)

    Minä en ole tehnyt mitään, juon kahvia ja tuijotan apaattisena eteenpäin.

    Hursti jakaa soppaa.

    VastaaPoista
  6. Iinekselle tässä muistaessani kerron, että tämän jutun tunnelman sain paitsi Andersenilta, myös joskus kommenteissasi kertomastasi tytöstä, joka ylpeänä sanoi ja kilisytteli, kerrankin rahaa saatuaan: "se on raha joka taskussa kilisee!"

    VastaaPoista
  7. Sitten se likka poltti sormensa siihen liekkiin vaikka sadun mukaan sen olisi pitänyt paleltua kuoliaaksi. Tyttö sen sijaan raivosi, huusi pari kertaa että v*n faija ja nousi, putsasi lunta hamehelmasta, sytytti viimeisen röökin joka oli murtunut taskussa - soitti Stieg Larssonille ja sanoi: Sä ja sun kirotut kirjasi - nyt paat neljännen ja vähän betraat koska tyhmä kansa uskoo, että tuo on vallitseva maailma. -Ongelma on myytit, että puolet Euroopan hörhöistä odottaa Jeesusihmettä ja nehän pakottaa vaikka porsaan viimeiselle supperille että he voivat uskoa satuihinsa kun Raamattu on ollut samanlainen pelottelu ja myyttikirja joita sinä Larsson kirjoitat: annat väärän kuvan ihmisen luonteesta, hänen identiteetin mahdollisuuksista jne ja jos nyt rupeat rullaamaan ikäänkuin historian uudelleen vain siksi, että itse saat historiasta jotain draaman kulun apua teet saatallisen palveluksen ihmiskunnalle joka muuten voisi lähentyä shamaaneja ja löytää se kolmas silmä eli tajuntaa lisää. Jos nyt meet vanhan raiteissa siksi että se on kivaa kun voi olla vähän mystinen kavereilleen ja tuolle typerälle kirkon lojaalille porukalle teet siis 2000 vuotta uudelleen hallaa. Anna identiteetin syventyä ja täyin ilman determinisoitua loppua sillä tämä on ollut rooli tai haluttu rooli nimestä alkaen; kun riittävän pitkään uskoo ja uskoo ja ohjaa ja ohjaa (myös intuitiivisesti) asiat jatkuvat samanlaisina ja se on helvetti maan päällä. Tee nyt kerrankin ihan uuden päätöksen ja jätä tuo kontrollifriikki lähtökohta sillä sitä Jessu aikoinaan tai se stoori halusi siloinkin sanoa: se ei halunnut antaa ohjekirjaa typerille vain siksi ,e ttä ovat ollleet pelokkaita kaikki nämä 200 vuotta vaan sen takia, että joku niiqu saisi olla Jumalan ohjetta eteenpäin vievä porukka: juutalaiset otti sen roolin ja se ei ole oikein: x-akselia pitää tutkia usea arvopohja yhdessä ja ilman ennakkoluuloja tai haluttuja käänteitä koska on kivaa kun on facit etukäteen: siitä nousee fasismi juuri.

    Capich?

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)