tiistai 14. syyskuuta 2010

Laanisen klaani




















Rainer Friman sai kenkää keskustapuoluelaisen Suomenmaa-lehden kolumnistin hommista. Hyvä Rainer, onnittelut,  mitä sinä ylipäätään teit niiden mollojen umpiluiden lehdessä!?

Keskusta on nyt uudistunut, ja se tarkoittaa entistä vanhoillisempaa ojan pohjien nostalgiaa, sekä puolueen keskuskomitean puoluesihteeri Timo Laanisen sanoilla ja kielellä hyväilyä. 

Ja Johanna Korhosen saatanallisia säkeitä, vanhoillisia kuin vanha saapas. Mikko Alalatalon lauluja, jotka jo syntyessään saivat nielun oksennusreaktion pelaamaan lääkäreitä tyydyttävästi. "Mä maalaispoika oon, ja pistän teutoranttia kainaloon" ja "Mä oon suhteettoman kaunis mies, en mikään laihanruipelo paskapää!"


Korhosen ja Alatalon eksistenssillä on silti tarkoituksensa. Korhosen en muista, mutta Alatalolla se on eduskunnan täysistunnossa oleminen aina televisiointipäivinä.

Santeri Alkion sanottiin kannattaneen punaisten vankien orjiksi myymistä.

Perinteiden mukaan.

2 kommenttia:

  1. Väsyikö Friman pakinoimaan vai miksi häneltä pantiin kynäilyt hyllylle? En ole säännöllisesti seurannut Suomenmaa-lehteä joten en tiedä tapauksesta. Lehden haku-kolosta putkahti 5 tekstiä Frimanin haulla, mutta vain yksi käsitteli itse miestä. Sen lopussa kerrottiin, että hän pokkasi kepulaisten Peitsi-palkinnon kirjoittamisharrastuksestaan.

    Alkiolaisuuteen kai kuului sekoittaa punaista (verta) multaan jo paljon ennen kuin värinimitys otettiin poliittiseen käyttöön.

    Sirpa Kähköseltä on ilmestynyt kirja, jossa hän kertoo ukkinsa kohtalosta poliittisena vankina Tammisaaressa 1930-luvulla. Luin tämänpvn Hesarista arvostelut. Koin sen mielenkiintoiseksi.

    Eilen sain Kaltio-juttuni Palsasta lähetyskuntoon kuvituksineen. Saas nähdä sitten, miltä se lehdessä näyttää. Loka-marraskuussa ilmestyy.

    VastaaPoista
  2. Friman arvosteli puoluetta ilmeisesti aika voimakain sanankääntein Merisalon risteilyosallistumisen kieltämisestä. Taisi palkinnon saaminen hämärtää häneltä hieman todellisuutta. Iltalehden uutinen tässä.


    Täytyy se kirjoituksesi lukea, tarkistin, Kaltio on myynnissä Helsingin akateemisessa kirjakaupassa, josta käyn se ilman muuta hakemassa, kun tsadissa poikkean.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)