sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Syyslehdet



Iso-Britannian entinen pääministeri huvitti itseään kehumalla kirjakkeessaan Ahtisaaren vaatimattomuutta. Jotain rotia Tony, minä kun taannoin hekottelin televisiosta tulleelle englantilaiselle satiirille, jossa pistivät sinut linnaan. Eikä se ollut kuninkaanlinna. 

Suomen entistä pääministeriä, sitä jonka nimeä en muista, Blair kehui rivien välissä kotikokkaamisen mestariksi. Olemme otetut, sanoi kuningatar hääyönään.


Tuota Suomen entistä pääministeriä täytyy  kehua uhrautuvasta työstä uudelle työnantajalleen. Perheyrittäjä parhaasta päästä, yrittää perustaa perheen - edes pikaisen - lähes jokaisen vastaantulevan naisen kanssa. Kuuluu joku nainen jopa kehuneen: "hänen rakkautensa on sähköistä!"

Iltalehdet ilakoivat jonkun kansanedustajan ajavan torstaisin taksilla Helsingin Kallioon käyttääkseen prostituutin palveluksia: "Sano, et mä oon hyvä, mut anna silti piiskaa!" - Loppu kansanedustajien taksimatkoihin vuosittain lahjoittamistamme sadoistatuhansista euroista kuluukin tiettävästi turhemmin.

Entisen presidentin lopullisesta kuolemasta tuli kuluneeksi 24 vuotta. Lehdet ovat asian huomioineet ja ensi vuonna juhlitaan kaiketi kahta kauheammin. Valtion kirkko voisi viimeistään ensi vuonna vuosipäivää kunnioittaa, järjestämällä Hietaniemeen tilaisuuksia, joissa sankari kaivettaisiin esiin ja haudattaisiin uudelleen. Yleisön tempautuessa mukaan, arkkua voitaisiin nostaa ja laskea uudelleen, kunnes suosionosoitukset hiljalleen vaimenisivat.

Ensin täytyisi tietysti tehdä jotain sille valtavalle paadelle, joka haudalle tuotiin vielä edesmenon aikaan  vallinneen ylösnousemuksen pelon vuoksi.

Piispa voisi tilaisuudessa puhua: Niin on Kekkonen Suomea rakastanut, että antoi sille peräti kaksi poikaa, joista toinen antoi puolestaan Puolassa kaikkensa.


11 kommenttia:

  1. Kannatan juhlakalun esiinkaivamista ja uudelleen maahanpanoa. Narvan marssikin voitaisiin soittaa uudelleen ja järjestää vaikka työttömien kulkue siihen hollille. Kovaäänisistä voitaisiin panna ennen Narvaa soimaan se nauha Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...

    VastaaPoista
  2. Jope voisi sen nauhan tehdä uudelleen. Sanoisi jonkun kerran kekkosten väliin, möreällä äänellä, hieman sivuun katsoen: paskat!

    Sensaatiouutiset vaikuttaa mielenkiintoiselta lehdeltä. Se ilmeisesti tehtiin ennen presidentin valintaa kekkoseksi, tarkoituksena kertoa hänestä mahdollisimman mustamaalaavia juttuja. Tosin tuo etusivun Snellman-juttu taitaa olla täydellisen tosi, jos minulta kysytään.

    Tony Blairia yrittivät mielenosoittajat heittää kengillä ja kananmunilla kirjansa esittelytilaisuudessa olikose Dublinissa.
    Blair voisi yhdessä Ranskan Chiracin kanssa perustaa vaikka vanhojen Renaultien ja Vauxhallien kaupan, kauppa kävisi epäilemättä kuin siima, vaikka virkavalta välillä vähän ahdistelisikin.

    VastaaPoista
  3. "syyslehdet putoo kuin kyyneleet mi silmissäsi kiiltää/sua siitä moittisinko silti milloinkaan/kaik´kerran katoo/kaikki unhoon joutaa/en tahtois olla vailla tätä tuskaakaan..."

    Kekkosen ajan musiikkia. Sovellettuna se kelpaa myös hänen muistoonsa. Muutamat vain eivät tahtoisi uskoa, että "kaik´kerran katoo" -myös Kekkosen muisto.

    Muistutukseksi katoavaisuudesta oli tervehdyttävää lukea vuosi Kekkosen kuoleman jälkeen syntyneen Noora Mattilan kirjoitus eilisen Hesarista vaikka mitään syvällistä analyysiä se ei sisältänytkään: "Minulle Kekkonen merkitsee ennen kaikkea sukupolvien välistä kuilua."

    Toisaalta ehkä "syvälliset" analyysit ovat jääneet jo siihen historiaan, jossa kekkoset elivät.

    Ja että minua ottaa pattiin tuo Tiitiäinen. En tiedä, mutta aina kun se on aukaissut vasunsa (suunsa) puhuakseen median välityksellä ihmisille, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen elokuva "Valehtelija, valehtelija" jossa näyttelijä Jim Garrey irvistelee.

    Minusta Blair kuuluu samaan kastiin.

    VastaaPoista
  4. Vuosijuhlallisuuksiin osallistuin katsomalla elävästä arkistosta ohjelman, jonka piti kuvata Kekkosen yhtä työpäivää. Luonnollisesti sitä oli kuvattu viisi päivää vuonna 1977.

    Katsomisen arvoinen kokemus, sanoisiko nyt propagandistisuudessaan. Kekkonen juoksi, liikkui kaikki matkat harppomalla, kaikessa pyrittiin luomaan kuvaa äärimmäsen kovakuntoisesta, tarmokkaasta ja tehokkaasta miehestä.

    On mahtanut äijä olla kannettavassa kunnossa ainakin viikon kuvausten jälkeen.

    Lasse Viren, Kekkonen, Sorsa, jopa Mauno Koivisto; nuoremmilla heistä on hyvin ohut käsitys, jos ylipäätään käsitystä tai tietoa lainkaan.

    Kekkonen oli jumaluudestaan huolimatta vain yksi mies. Aina höpötetään 70-luvun taistolaisuudesta, joka suuresta metelistä huolimatta oli kuitenkin kokonaisuudessa melko marginaalinen ilmiö.

    Kaikkien puolueiden, kaikkien poliitikkojen rikokset demokratiaa kohtaan, Kekkosen poikkeuslailla valitsemisen yhteydessä ja pitkin 70-lukua, eivät ole mielestäni riittävästi tulleet esille.

    VastaaPoista
  5. Kaikkien puolueiden, kaikkien poliitikkojen rikokset demokratiaa kohtaan, Kekkosen poikkeuslailla valitsemisen yhteydessä ja pitkin 70-lukua, eivät ole mielestäni riittävästi tulleet esille.

    Hyvä kommentti; ei ymmärretä mikä on mikä; miksi jotain tehtiin ennen, ja miksi sitä ei pidä enää tehdä (vrt Venäjän itsestäänselvät korruptiot joita ei vaan saa pois....)

    VastaaPoista
  6. Eivätkä tule esille ennen kuin meidän aikalaisten kellosta vieteri menee poikki. Sitten jälkeentulevat vain naureskelevat, että ovat ne meijän isit ja äitit hölömöjä olleet.

    Kaikenlaisia rikoksia nytki peitellään tässä meidän "demokratiassamme". Vaalirahajupakka on vain yksi pieni, pinnalle pulpahtanut juttu josta nyt ei kovin kummoisia sanktioita edes kukaan saa. Pinnan alla muhii kaikenlaista ja vain vahingossa "tutkiva journalismi" onkensa heittää sellaiseen turoon josta jotain nousee.

    Ihan semmoinen tunne koko ajan, että minkäänlainen politiikka ei koskaan, ei missään yhteiskuntajärjestelmässä eikä "maakuntamallissa" (EU:n alueen maakunnat=maat)pysty toimimaan avoimesti.

    Ei se lajiltamme onnistu.

    Yksi kiihoke poliittisen pelin kortinjakajille onkin, että voivat aina pitää jonkun ässän hihassa, tai merkityn kortin pakassa. Eli pimittää jotain, tehdä jotain salaisesti, salarakkaasti. Mistä muusta he muuten kicksejä enää saisivat?

    Panokset ovat tätä nykyä valtavammat kuin siltarumpujen aikoihin jolloin politiikan tekemisen lisätienestiksi saattoi riittää maakuntamatkoilla ja entisillä kotikonnuilla saadut suosionosoitukset ja selkääntaputtelut (selkäänpuukotukset?) ja luvattu reliefi kunnantalon seinälle tai pronssinen patsas kirkkopuistoon.

    VastaaPoista
  7. Kiitos HG.

    Valto,
    nykyinen 70-luvun kelaus mediassa tuntuu kovin valheelliselta, varsinkin nuorisolla tuntuu olevan aika pimeät käsitykset. Poliitikoissa valtaosa vasemmistosta, jopa kommunisteista oli huomattavasti isänmaallisempaa kuin kokoomuslaisista monikaan, kepulaisista opportunistibolsevikeista nyt puhumattakaan.

    Kapitalismi keksi rahantekokoneen, kaikki paska meni kaupaksi NL:n, mitään ei tarvinnut yrittää.
    Vastalahjaksi sitten nuoltiin, ja syvältä.

    Kanerva ainakin lähetti ilmiantoja Neuvostoliittoon puolueensa neuvostovastaisista.

    VastaaPoista
  8. "Kaenuun paskanmarjapuskaratijo" tievottaa:

    Yksi "merkittävä" kepulinainen käveli 2x tänään Kajaanin kadulla vastaani. Toisella kertaa hän hymyili, mutta ei minulle vaan polkupyöräni perävaunussa istuvalle Mr. G:lle.

    Hän oli Paula Lehtomäki, kuhmolainen ministeri joka vaihtoi vaalipiirinsä Uudellemaalle kuten Siilinjärveläinen Katainenkin.

    Lehdestä olin juuri lukenut, että 300 tuhatta maakuntien äänestäjää joutuu etsimään uuden rastittavan äänestyslipukkeeseensa, niin kovasti on valta valumassa etelään. Kunhan ei luiskahtaisi kokonaan meren (Veijon) ja Vironkin (Voiton) ylitse sinne Byrs...Rybs..Rysseliin (menikö oikein?).

    Maakuntalehtien autoja ajeli kaduillamme myös. Lapin Kansan ja Savon Sanomien logot kyljissään havaitsin pari valkeaa, oliko ne tojotanrotteloita tai citikoita, en ole varma.

    Yksi tärkeän näköinen pukumies, joita niitäkin lenteli parvissa Anttilan suuntaan, vastasi kännykkäänsä: "Olli Lotvonen". (Voi olla että kuulin väärin, mutta Olli Lotvosen näköinen se oli. Kuka sitten ko. hlö on, en tiedä).

    Eli huomenna lehdissä lukee jotain kepumaista täältä?

    Mutta on se aika kookas muija se Paula. Valta painaa kun on valtaa millä painaa.

    VastaaPoista
  9. Olisikohan se Lotvonen uusi vaalirahaorganissaattori, kun entiselle, Merisalolle, joutuivat itkien antamaan porttikiellon jopa vaaliristeilylle.

    Tuosta vaalipiiriasiasta puhuttiin eilen radiossakin. Ei se valta mitenkään noiden vaalipiirien vaihtamisten vuoksi tänne etelään valu. Päinvastoin.

    Suuri osa uudenmaan vaalipiirin ehdokkaista on jostain juupasjoelta ja kyllä ne ne sillat, sillanpielet ja katteetkin niihin, edelleen väkisin vääntää sinne kotopuoleen, vaikka kuinka olisivat täältä ehdokkaina.

    Ja kun siirtyvät tänne, juupasjoki saa vielä bonuksena läpi jonkun vähemmän tunnetun ehdokkaan sieltä

    VastaaPoista
  10. Mmmm.., Riku. Olen lukenut tästä vallan keskittymisestä ja vaikutuksesta jostakin tuoreen tutkimuksen, mutta ei se perkale silloin tule mieleen, että missä, kun tartteisi. Oletko sinä semmoista nähnyt?

    Kun samaa maata, Suomea, olemme hangosta Inarhin, niin tasapuolisuus olisi kai oikein myös vallanjaossa.

    Mutta jos ajattelemme ihmispopulaatiota, niin suurin joukkokeskittymä Uudellemaalle tietenkin saa osakseen isomman potin vallanjaostakin ja sen tuomista eduista niille sijoille, joissa enin valta viihtyy ja paksunee, käy discoissa ja terasseilla, lipuu mustien autojen ilmastoiduissa sisätiloissa Mannerheimintiellä. Demokratia niin vaatii ja demokratia on ihmiset, ei maa jalkojemme alla. Eivätkä sillat tai sillanpielet. Ja kun ihmiset, äänestäjät, valuvat etelään, valuu heidän mukanaan myös valta.

    Kumpia sitten riistetään ihmisen hyväksi enemmän, maakuntia, Helsingin alle litistettyä savea vai maata missä vain, merenrantoja, laivaväyliä tai kaasuputkien kulkureittejä maalla ja merellä, on yksi (tai kuusi) pohdinan ulottuvuus.

    Valta lienee kuitenkin markkinataloudessa yhtä rahan ja omaisuuden kanssa? Pelkkää statusta ja nimityksiä rintapielen helyineen se voi olla vain mielikuvissa ja yksittäisen ministerin housunlahkeessa tai hameen alla. Päässä se ei kuulema tunnu miltään.

    Tämä markkinatalous/valtahan haluaisi ääriajatuksen mukaan lisäksi, että muu maa olisi pelkkää taloudellisesti hyödynnettävää reservaattia kaivoksineen, tekoaltaineen ja istutuslohineen. Matkaillakin siellä voisi vain merkittyjä reittejä pitkin ja polulta saisi poiketa vain sakon- tai jopa henkensä uhalla. Turpaan tulisi vähintään metsänvartijalta ja pampusta hartioihin.

    Vallankäyttöähän se silloin olisi maakunnissa mitä paljaimillaan tämäkin.

    En tiijä, mitä yritin selittää. Jotain kauhuskenaariota malliin Linkola?

    VastaaPoista
  11. Pohdinan arvoisia asioita, tutkimusta vallan keskittymisestä en ole nähnyt.

    Tottakai kaiken mahdollisen vallan keskittymä on Helsingissä. Olen itsekin nähnyt, kun maalaisliittolaiset siellä hurauttavat ohi, mustan mersun ja koppalakkisen kuljettajan kera.

    Hiljakkoin kävelin Helsingin keskustan läpi yöaikaan ja pelästytin vahingossa yön kulkijan, joka söi Porthanian edessä olevasta roskakorista, ihmisten sinne laittamien pikaruoka-annosten papereista niihin jääneitä jätteitä. Silmät kohtasi vilaukselta tuon ihmisen kanssa, niistä näkyi pelko; lähti lukemattomien muovikassiensa kanssa kiireellä harppomaan pois.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)