tiistai 27. toukokuuta 2014

Jos jos olis kyllä, eli kuinka kampi taas kamppas ja kumpi löi




Tänä vuonna jääkiekkoilijat ovat pelanneet ensin olympialaisissa, sitten maailmanmestaruuskilpailuissa. Selvästi olemme nähneet, etteivät yhdet maailmanmestaruuskisat vuodessa riitä. Joka vuosi ei kuitenkaan ole olympialaisia tilannetta pelastamaan. Liikaa ei pidä tuijottaa perinteisiin, vaan kansainvälisen jääkiekkoliiton tulee ottaa rohkeasti pohdintaan, voisiko maailmanmestaruuskisoja pelata normaalisti kaksi, mielummin kolme, mahdollisesti jopa neljä kertaa vuodessa. Turnaukset sopisivat loistavasti aikatauluihin, kun vähän soviteltaisiin, eikä yleisön hulluudesta ole epäilystäkään. Tarkoitin siis kiekkohulluudesta, joka ei missään tapauksessa ole halventava ilmaisu.

Olen kuullut nuorten ihmisten hyvin totisina ja sydämeen käyvästi kertovan, kuinka kansallislauluksemme on saksalaisen viulunkitkuttajan sävellyksen sijaan vaihdettava Sibeliuksen Finlandia: "Se kun on siinä filmissäkin". - "Hyvä, hyvä", olen ajatellut: "just ku mun ajatuksistani". Minua ottaa päähän erityisesti jääkiekkojoukkueemme nimi: "Leijonat". Nimi on pikaisesti vaihdettava, me kaikki tiedämme, missä niitä leijonia asuu, eikä se paikka ole Ruokolahti! 

"Jänikset" tuskin tulee kyseeseen. "Kettujen" kanssa on vähän niin ja näin, "Hillerit" ei sekään oikein kuulosta sopivalta, joten asiasta ei ole mitään epäselvyyttä. Suomen jääkiekkomaajoukkueen uudeksi nimeksi on vaihdettava "Hirvet".


Taas tuli kisoista selvä ykkössija, mutta jollain aivan erityisen poikkeuksellisella tavalla, historiallisella vääryydellä, maailman- ja koko maailmankaikkeuden huonoimmalla tuomaroinnilla sekä muulla epäselvällä kieroilulla, jäimme kuitenkin ilman kirkkainta kruunua. Tätä lopputulosta ei kuitenkaan voine nimetä torjuntavoitoksi, nimettäköön se siis, kaikki pelit huomioon ottaen, horjuntavoitoksi. 

Hyvä, Hirvet!

---

Kuva viime kesältä Kansallismuseosta. Kuvassa Paavo Nurmi juoksee munasillaan ilmeisesti poliisia karkuun. Etualalla liekkikippo eli ns. tulenkuljetin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)