lauantai 24. toukokuuta 2014

Tämä nyt on aivan liikaa!




Helsingin Sanomien artikkelista kävi selville, että hyvä ammattiin valmistautumis- tai ylioppilaaksi tulon lahja on vitosen seteli. Kokonaista viiskymppistä ei haluta, se saattaa tuntua jopa kiusalliselle. Raha ojennetaan juhlijalle käteen ja samalla on hyvä kertoa muutamin sanoin säästäväisyyden merkityksestä: "Älä sitten tuhlaa hötäytä kaikkia kerralla!" - Tilaisuus on tunteita nostava, mutta valmistuneen tulee kiittää koruttomasti, ilon kyyneleitä kannattaa pidätellä: "Voi kiitos, tämä on aivan liikaa!"

Rahan antaminen on kuitenkin mielikuvituksetonta eikä nuori välttämättä osaa sitä arvostaa. Itse tehdyt lahjat ovat parhaita, mutta kaikki eivät pannulappua osaa virkata tai edes askarella pahvista (wc-paperirullat!) jotain iloista kesäkuvaa. Silloin kannattaa lahjaksi antaa vanhoja kirjoja, sellaisia, joille itsellä ei ole enää käyttöä, mutta joista nuori saa paitsi iloa, myös hyödyllistä tietoa. 

Vanha tietosanakirjasarja on lahjoista paras, sen arvo esimerkiksi mahdollisissa jatko-opiskeluissa on korvaamaton. "Vaimon kanssa vähän haikeena tästä luovutaan, mutta ajateltiin nyt uhrautua, kun tämä on sentään suuri päivä sinulle. "Koululaisen Uusi Tietosanakirja- KUTSK" 70-luvulta, siinä on kokonaiset seitsemän osaa ja lisäksi kahden kielen sanakirja. Ei tarvi kiitellä, mutta jos vaikka kesällä auttaisit vähän porkkanapenkin kitkemisessä ja joitain pikkuaskareita tekisit..."

5 kommenttia:

  1. Minä aion jatkossa boikotoida tällaisia rahanjakotilaisuuksia ostamalla lahjan, sillä mielestäni yli sadan euron lahjat tuttavien lapselle ovat yksinkertaisesti liikaa kenen tahansa tavallisen ihmisen budjetista. Ostan kirjan, joka käsittelee yleisiä elämäntaitoja tai -viisauksia, joista ammentaa henkistä pääomaa.

    Olin kerran muuten häissä, joissa oli noin sadan euron pääsymaksu, joka oli samalla lahja. Harkitsin menoa, mutta sukulaisen häihin oli melkein pakko mennä.

    VastaaPoista
  2. Olen minäkin ollut sellaisilla päivillä, joiden järjestämiseen osanottajat joutuivat osallistumaan taloudellisin uhrauksin.

    Yksi omatoimisuuteen ja tekemiseen kannustava lahja tuli vielä mieleen. Tyhjät pullot ja kaljapurkit kannattaa jättää jonkin aikaa palauttamatta. Voi vain kuvitella päivän sankarin yllättynyttä ja riemastunutta ilmettä, kun niitä hänelle jätesäkillisen ojentaa: "Onks koko säkillinen varmasti mulle?"

    VastaaPoista
  3. Tämä oli päivänpolttava aihe jälleen kerran. Kuvittelin pääseväni vähän halvemmalla, jos menen mukaan keräilyporukkaan, mutta toisin kävi, sillä vähimmäisvaatimus olikin 50 euroa. En usko, että minulla on vara läjäyttää 50 euroa joka ainoaan ylioppilaslahjaan näillä tuloilla jos muutenkaan, eli korut ja kirjat kunniaan! Niistä jää muisto eri tavalla kuin rahasta, paitsi että korukin voi hukkua ja kirja pistetään heti kesäkirpparille:) RAHA tuntuu olevan ainoa tapa muistaa niin rippiläistä kuin ylioppinuttakin, Patalappua en kuitenkaan nyt anna, vaikka joululahjaksi niitä virkkailinkin ja hyi Sinua Riku, näitä tölkkijuttujakaan en hyväksy muuten kuin virkattuna:)

    VastaaPoista
  4. Eikäkö kummaksun, mikseivät tyhjät tölkit kelpaisi, nehän ovat silkkaa valuuttaa. En minä ainakaan mitään poltettuja natsoja kehtaisi viedä, ei niistä nöösi saisi välttämättä edes imujakaan. Sen kyllä muistan, että itse sain aikanaan ihan mukavasti rahaa, en tosin ihan ehkä tämän päivän mittapuun mukaan.

    Ylioppilasjuhliini ei tullut yhtään ainoaa vierasta perheen lisäksi, mutta se ei haitannut, kaverit tuli heti aamulla hakemaan synnintekoon ja pahatapaiseen elämään.

    VastaaPoista
  5. Minusta rahalahja vaikkapa nyt nuorelle ihmiselle on hyvä valinta. Summa voi olla omantuntoni mukainen ja saan siitä myös itselleni iloa.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)