perjantai 24. tammikuuta 2014

Tuutin täydeltä




 Pääministeri Matti Vanhasen rakkausmorsiamena ja sittemmin Hymy-lehden tissiartistina tunnetuksi tullut Susan Ruusunen jäi kiinni näpistyksestä. Luonnollisesti kyseessä oli vahinko, kukapa sitä tarkoituksella kiinni haluaa. Enkä millään voi uskoa, että Susan olisi kauppaan mennessään rallatellut: "mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun, pölliäkseni puuterihuiskun, mä silmäni suljin ja Matin näin pojassa naapurin."



--- 

Lehdet ovat kertoneet ajelehtimaan jätetystä laivasta, jossa rotat ovat tiettävästi tehneet runsaasti lisää rottia. Voi mahdollisesti olettaa, ettei laivalla ole enää rotille muuta syötävää kuin toisensa, siksi ne on nimetty kannibaalirotiksi: "Kannibaalirottien aavelaiva ajelehtii Atlantilla - Matkalla kohti Britanniaa?" Iltasanomien otsikosta pystyy suoraan päättelemään, että jutun idea on sellaisenaan englantilaisista lehdistä, "Independent" kirjoituksessa mainitaankin. Eikö otsikkoa olisi voinut hieman muuttaa: "Ajautuuko kannibaalirottien aavelaiva Tanskan salmien kautta Suomeen?"

Koska lehdet elävät toistensa jutuista, saammeko joskus lukea otsikon: "Kannibaalilehdet ajautuivat Britanniasta Suomeen!"? Ehkä ei sentään, mutta vapaasti käytettäväksi annan otsikon: "Saatanan sarjasaatananpalvojat palvoivat saatanaa saatanan sarjassa!"




 ---

Ilahduttavasti oli Iltasanomat laittanut myös verkkoon luettavaksi Bisquitin pakinan "varjoja parasiitissa". Ingressissä Bisquit eli Seppo Ahti kerrottiin kuitenkin kolumnistiksi, joten katsoin Wikipediasta pakinan ja kolumnin eroja. Aika hyvä oli siellä lause: "pakinassa on kolumnia enemmän sanataiteellisia piirteitä." 

 Lehtiä lukemalla olen itse päätynyt käsitykseen, että kolumni on kuin entisen papin saarna, jossa kirjoittaja vie lapsiaan päivähoitoon, ja jostain syystä joku matkalla silmiin osunut epäkohta vituttaa niin, että taju lähtee. Lopuksi yritetään keksiä perusteluita omille tunnetiloille, paras niistä on: "kuten tutkimus sanoo..."

Yksi kommentoija ei Bisquitin tekstiä arvostanut lainkaan, lieneekö ns. omistavaan luokkaan kuuluva. Minua kommentti kuitenkin nauratti melkein yhtä paljon kuin pakina itse. Kaksikymmentäkolme peukkua näkyy olevan.


5 kommenttia:

  1. Puuterirasioita oli kaksi. Tämä todistaa sen, että kyseessä oli pihistys eikä unohdus. Kukaan (nainen) ei osta kahta puuterirasiaa, vaan yhden. Kahden samanlaisen meikkituotteen ostaminen on niin outoa, että siinä on jotain kieroa.

    VastaaPoista
  2. Ottaen huomioon, että liikumme lähes pääministeripiireissä, en voi uskoa muuhun kuin vahinkoon, erheykseen ja unheutukseen sekä pahantahtoiseen mustamaalaukseen.

    VastaaPoista
  3. Sananmunnoshan otsikosta helposti tulee ja samalla näiden "tuuttien sisällölle" lisäsisältöä: Tuutin täydeltä >paskaa, paatin täydeltä tuskaa.

    Muuhun mahdolliseen tuutin sisukseen en ota kantaa. Enkä Ruususen.

    VastaaPoista
  4. Otsikon minä kirjoitan yleensä viimeiseksi, yleensä sen täytyy olla alle kymmenen sekunnin mieleenjuolahtama. Jos ei kymmenessä sekunnissa synny, silloin tulee huono ja mitäänsanomaton.

    VastaaPoista
  5. Kerran kirjoitin sellaisen lastensivulle tarinan kuin Työtön otsikko. Eli ainakin siinä tapauksessa piti olla ensin otsikko (tarinan nimi) ja vasta sitten teksti. Ja niin päin se mulla yleensäkin homma juontuu. Nyt ei irtoa edes otsikoita.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)