sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Vanhat herrat liikenteessä





Keikkapaikalle oli ehkä kilometri, taksitolpalta ei sitäkään.

Tutulle taksikuskille sanoin: "Menen Pelle Miljoonaa katsomaan!"

Vastasi: "Katos vaan, sehän on..."- epäröi eikä tiennyt miten jatkaa - jatkoin lausettaan: "sairasta?"

Pellen näin heydaynsä aikoihin, joskus vuoden 1980 tietämillä. Muistan, kuinka silloin nauratti esiintymislavan edessä suorin vartaloin korkealle hyppivät tyypit, pogoajat.

Keikkapaikalla olin vain hetken ennen konsertin alkua. Vähän väkeä, pogoajia ei näkynyt. Ei tämä nuorisoa jaksa kiinnostaa, niillä on se Chirpy Chirpy Cheek Cheek ja Petri "Läälylääly, panen vaikka katkinaisella" Nygård, jota kävin sattumattomista syistä hiljakkoin katsomassa, - hänessä parasta oli tahaton huumori.

Konsertti antoi sen, mitä siltä odotin. Pelle Miljoona United soitti melkein kaikki ne hyvät vanhat. Bändin kolme henkeä tulivat vaivihkaa takahuoneiden kautta lavalle, sieltä myös poistuivat. Tuntui, että karttoivat yleisöä. Ovat ehkä kännisten ihailijoiden sönkkäämiset kuulleet jo liian monta kertaa.

Hieman steriiliä, rutiinikeikka. Encoren jälkeen muusikot häipyivät kiireesti; sen ymmärtää, olihan kello jo yli puolen yön ja nukkumaanmenoaika mennyt jo kauan aikaa sitten.

Luvattua levynmyyntiä keikan jälkeen odotin, paskaa puhuivat, ei näkynyt eikä kuulunut. Ajattelin: Ok - "Lähdetään kiitämään"

Lähdin muihin saleihin. Sekelaista tanssimusiikkia soittaneen yhtyeen neito poseerasi kännykällä kuvaa ottaessani näin suloisesti:

9 kommenttia:

  1. Taustalla se soi tämäkin pelle miljoonineen kun olin nuori, mutta koskaan en siitä oikeasti innostunut. Kummasti silti muistuu asioita mieleen hänen musiikkinsa ympäriltä kun vähän kuuntelee nyt.

    Nykyiselle rasta(sotku)tukka miljoonalle en enää lämpene lainkaan, tuntuu vähän jämähtäneeltä; kuten ne samanlaatuiset kännikallet yleisössä joita syrjään täytyy kaikota esiintyjien kaikkialla. Ja aina.

    VastaaPoista
  2. Minä kyllä kuuntelen. Sanomisen meininki, josta Pelleä joskus hieman irvailtiinkin, viehättää minua. Sanoo myös ihan oikeita asioita, vanhoissa kappaleissaan ei kysellä mitään.

    Väkivalta ja päihdeongelma on minusta vieläkin uskomattoman hyvä, vaikka (ja koska!)kappaleen patetia saattaa kyynisimmistä tuntua naivilta. Se on ROCK!

    VastaaPoista
  3. Liekö nämäkin niitä kuuluja makuasioita?

    "Moottoritie(saha) on kuuma"-kipaleen muistan koska eräänä kesänä kiroilin metsurinhommissa ja se taisi olla silloin in.

    Olen minä kyllästynyt Syrjän poikienkin musiikkiin nykyisellään enkä paljoa Reijo Taipalettakaan halua kuulla, saatika että Kari Tapiota.

    Vanhaa pelargoniaa äsken rallattelin kun laitoin yhden sellaisen kasvimaalla mansikkapenkin päähän seipäännokkaan killumaan ja kun se tuli vastaan myös päiväkirjani sivuilla jota yritän tässä kaiken touhun keskellä editoida.

    Ja kun mietin vähän "syvemmälle", niin kyllästymiseni kattaa melkein kaiken musiikin. Mukava silti on tansseissa käydä, se piisannee siis. Panen klassista tauotta soimaan jos pimputusta täytyy taustalla olla.

    Konsertteihin minua ei saa kirveelläkään.

    VastaaPoista
  4. Tottakai ovat makuasioita. Kyllästynyt olen minäkin moniin juttuihin, kyynisyys on leipälajini. Silti en väkivalta ja päihdeongelmaa pysty kuuntelemaan ilman kyyneleitä. Joka kerran itken.

    VastaaPoista
  5. Minä asuin murrosikäisenä jonkun aikaa lastenkodissa. En muita henkisiä vaurioita saanut, mutta syvä suru minulle monista kanssamatkustajista tuli. Tyttö, joka alkoi hillittömästi vapisemaan, kun tuli puhe vanhemmistaan, tai ne muut, joilla ei sellaisia ollut kai ensinkään.

    Monista tuli ihan ihmisiä, jotkut upposivat. Ei siellä lastenkodissa rakkautta ollut, töissä vain hoitajat olivat.

    VastaaPoista
  6. Nyt kuuntelin tuon ja muistan senkin. Eikä ole mikään helppo kuunneltava tosiaankaan kun osaa ajatella, kuinka totta tuo sanoma monen kohdalla aina on.

    ("Maailma on totta!")

    Varmaan olen kuunnellut aikanaan Pelle Miljoonaa runsaastikin koska kaikki laulut muistuvat heti mieleen kun vähänkin kuuntelee. Saattaa olla, että olen "salaa" ollut innostunut...

    VastaaPoista
  7. Ja vielä että, etten lastenkodeista henkilökohtaisesti mitään tiedä, mutta kehitysvammaisten velipoikien takia monet itkut tuli itkettyä pimeässä kun heidät vietiin pahimmiksi talvikausiksi Perttulaan enkä vielä oikein käsittänyt koko asiaa. Pojille kun se itselleenkin oli itkua ja hammastenkiristystä sinne lähteminen.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)