sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Tähteellistä



Yksi pop-maailman säälittävimmistä tilanteista koettiin, kun pyylevä englantilaismuusikko mukautti Marilynille omistetun kappaleensa "candle in the wind" prinsessa Dianan kuoleman aiheuttamaan myyntibuumiin.

Mieleeni on jäänyt jostain kaukaisilta takavuosilta, varmaan Suosikista, kun Mick Jagger sanoi: "En saattaisi kuvitella itseäni laulamaan Satisfactionia viisikymppisenä." Melkoinen tulevaisuuden profetia - Mick, emme me muutkaan enää muista.

Kaikilla muilla sellainen jo on, monilla monta, Ringo Starr´kin sai omansa aika päiviä sitten. Sir-herra McCartney sai oman tähtensä julkkisten tallontakadulle Hollywoodiin vasta nyt.

Madonna-niminen myöhempien aikojen muumio saapuu elokuussa Olympiastadionille. Hän ei ilmeisesti laula esityksessään lainkaan, vaan yrittää jalkakyykyssä uusia omia ennätyspainojaan, kokonaista yhdeksääkymmentäviittä kiloa.

Kun menneiden aikojen tähti kuolee, tihruttelevat muut kilvan kyyneleitä, jos niitä kaikkien leikkausten jälkeen vielä tulee: "Miksi oi Herrani, MIKSIIIIIIII!"

2 kommenttia:

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)