tiistai 7. helmikuuta 2012

Kun mikään ei riitä




Se lähti jo aivan pienenä käsistä, tissiä imin ku mieletön, vaik ei mul enää mikään nälkä ollu! 


Siitä seuras tietysti siirtyminen kovempaan kamaan, annoksetki koko ajan isoni; lopulta mul meni kaheksan litraa piimää päivässä, joskus kefiiriäki, pää oli ihan sekasin ja pieretti. - Tietäähän sen, lopulta mikään ei enää riittänyt, pärinät ei ollu tarpeeks hyviä. Voi luoja, kun saisi sen valinnan hetken takasin, mut en mä sillon seurauksia aatellu. Energiajuomiin kun siirryin, niin join niitä ihan koko ajan!


Se oli ihan hulluu aikaa, en mä oikeestaan siitä paljoa muista, muuta ku  et pönttö ja perse pärisi koko ajan. Mummon kissaa kiusasin, koulussa opettajat ja toiset oppilaat hakkasin, pari melkein kuoliki - ei kato ollu mitään välii - ja tietokonepelejä pelasin koko ajan: internettii, wargamesii, facebookkii, ihan mitä vaan. Kädet mul täris niin, et juomist meni aina puolet rinnuksille ja syödessä lusikka osui korvaan.


Lopulta se onneks päätty täydelliseen romahdukseen, jos sitä ei olis käyny, mä en enää olis tässä tätä kertomassa! Mä oon nyt kakstoista, koulussa menee taas ihan hyvin, mut mulla on sydänvika, rasvamaksa, suonikohjut, aivovaurio, vettä polvessa , hinkuyskä ja vakava rahapula - annaks sä nyt sen 15 ekee, minkä sä tästä lupasit?

---

Addikteille lisää: 
Iltalehti, Terveys: Jesse, 14: "Jäin koukkuun energiajuomiin"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)