lauantai 28. tammikuuta 2012

Gunnar Marcato

Vuosikymmeniä sitten, kun Suomi oli vielä agraaripuolueen tiukasti johtama suljettu valtio, josta mitään ei tihkunut ulos, hyvin vähän sisään, - ei maassamme mikään ollut niin ihmeellistä ja hienoa, kuin ulkomaalainen maatamme kiertävä muusikko. 

Olen otaksunut, että Innanen teki tämän Gunnarin, Ruotsista tänne tullut Umberto Marcato mielessään; hänhän oli laulaja, jonka ääni soi kuin ripulipieru, mutta jollain lailla makeammin. Ja suosio oli kova - meillä, ei muualla!

Kappaleen kera Martti-setä  joka tapauksessa teki kiertueen, jossa hänellä mukanaan oli aivan ehta pässi, Gunnar oli herran nimi. Ihmiset läheltä ja kaukaa saapuivat katsomaan, suu auki ihastelivat: On se, On se, tota noin, On se!




Lisäys klo 21:45 : w-pedian muutaman rivin mukaan Umberto puskee edelleen Ruotsissa, Gunnar sitä vastoin lienee pässien taivaassa.

6 kommenttia:

  1. Jos Marcaton Umberto oli Innasen pässin -henkinen- tai -oloinen- tai jopa näköinen (musta lammas) niin mullepa juolahti mieleen Ele Alenius ja hänen nykypäivän näköiskappaleensa Jussi Halla-Aho. Jälkimmäiselle vain vähän pumpulia poskiin niin täydestä Aleniuksesta käy.

    Mutta kun luin wikistä Aleniuksen ansioita, niin taitaa kielitieteilijä näköisjuttu jäädä tekojen ja opintojen ja aikaansaanosten kanssa toiseksi.

    Aleniushan ei ollut taistolaisia vaan sosialisti joka kritisoi ihan nimellään Neuvostoliiton Brahaan tankeilla kolisteluakin.

    Saikohan Umberto muuten Suomessa käydessään ... arvaat varmaan mitä? (Lämpimiä, voihin kastettuja karjalanpiirakoita.)

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuo Ruotsin italiano taitaa se esikuva olla, enkä epäile ettei hurmurointinsa ärsytystä olisi aikoinaan aiheuttanut: Umbertohan se oli, ei mikään Gunnar!

    Katsoin w-pediasta, Alenius täyttää kohta 87. - Tosiaan, kampauksessa ja otsassa on jotain samaa persujen Hallahin kanssa. Aleniuksen kohtelu oli sama kuin yleensä ihmisillä, jotka eivät reaalipolitiikasta piittaa: kaikki halveksivat. Vaan kyllä se vähän sellainen höshöttimen tuntuinen oli. Dczcccchhhetelheishä oli joshkus nimikirjoituksensa.

    VastaaPoista
  3. Ikämieshän se Ale Elenius jo. Kannattaa siis kuunnella tähän väliin niiltä ajoilta kun hän oli vielä iskussa Heikki Kinnusta: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/heikki_kinnusen_vapaa_maa_suututti_holkerin_24566.html#media=24570

    Ja sitten katsoa tämä: http://areena.yle.fi/video/1327438392041

    Saadaanko koskaan enää kokea tällaisia prseidentillisten valtiovierailujen tunnelmaa, jossa vastaaottokomitean töyhtöhyypät on varustettu kiväärein, kädenpuristukset ovat lujia, räväkästi vatkaavia (olisi kohta irronnut lapaluusta), kukkaisia puskia ojentelevat neitoset sulokkaita.... ja kuvakulmat hyvin tarkoin rajattuja...

    Ahtikin oli ihan tomerassa kunnossa vaikka ruskeaa jalojuomaa siinä kippasivat. Johtui varmaan juuri kuvakulmien rajauksesta, ja ajoituksesta (ja myöh. korjauksesta).

    VastaaPoista
  4. Tuo Kinnusen esitys on yksi suosikeistani, juutuubistakin se löytyy.

    Valtiovieraspätkään saa tosiaan mukavasti uutta ulottuvuutta, kun tarkkailee osallistujien kännien tiloja: "Pulassa juoppokaan ei ole pulassa!"

    Ahti on monessa kohdin lärvit,joissain kuvissa vain armottomassa kankkusessa, viatonta naamaa yrittää esittää.

    Hän ja tuo filmissä esiintyvä kaljupää ihanasti kaveeraavat Zitkovin ja Titon kanssa. Titon sanotaan teilanneen 400 000 oman keinotekoisen maansa asukasta, Zitkov ei ollut mikään amatööri hänkään.

    Tuli sellainen olo katsottuani uutisfilmin, että nokitan tällä pohjois-korealaisella kauhuesityksellä.

    VastaaPoista
  5. Mitä ovat lapsiparat joutuneet kokemaan ennen kuin tuohon pisteeseen ovat päässeet? Ja kuinkahan monta kymmentätuhatta lasta on kovakouraisesti prankattu pois kun ei niistä ole "ollut mihinkään" soittimenvarressa?

    Eihän tuossa voinut trikkiä olla?

    VastaaPoista
  6. Ei tuon ikäisten tarvitse noin professionaaleja olla

    Ehkä siinä oli trikki, joku vahingossa soitti hieman väärin, se oli poistettu - ja lapsi vietiin uudelleenkoulutusleirin bussiin, korvattiin uudella saman näköisellä.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)