perjantai 27. tammikuuta 2012

Sotamies rannalla




Sotamies Švejk on saanut kutsun suvaita ystävällisesti saapumaan sotaan. Kutsuntalautakuntaa varten hän varustautuu huolellisesti mm. ostamalla sotilaslakin, lainaamalla rullatuolin ja kainalosauvat, sekä laittamalla rekryytinkukan rintaansa. 

"Ja tuona ikimuistoisena päivänä nähtiin Prahan kaduilla liikuttava esimerkki uskollisuudesta:
Vanha nainen tuuppii edellään rullatuolia, siinä istuu mies, jonka sotilaslakissa on kiiltäväksi hinkattu messinkinen keisarin nimikirjainmerkki ja joka viuhtoo kainalosauvoillaan. Ja hänen takkinsa rintapielessä loistaa kirkasvärinen rekryytinkukka. 
Ja tämä mies, joka huiski myötäänsä kainalosauvoillaan, huusi Prahan kaduille:
- Belgradiin, Belgradiin!
Häntä seurasi ihmiskulkue, joka oli paisunut Švejkin sotaanlähtöä katsomaan kokoontuneesta vähäisestä joukosta.
Švejk saattoi todeta, että joissakin risteyksissä seisovat poliisikonstaapelit tekivät hänelle kunniaa."


Jaroslavin ura eläinlehdessä loppui kesken, kun kirjoitti eläimistä, joita ei edes ole olemassa, hänen Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa-kirjassaankin on yksi paha puoli: se loppuu auttamattomasti kesken, siinä on vain hieman yli 740  sivua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)