sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kurjuuden kuningas















Harvoin olen, aikuinen mies, itkenyt niin vuolaita kyyneliä, kuin lukiessani Sauli Niinistön "Hiljaisten historiaa". Maailmankirjallisuuden Victor Hugoa olisi teos käynyt kateeksi ja Raamatun keskeiset henkilöt olisivat kyyneliini yhtyneet.


Lasten ystävä, orpojen tuki ja vähäosaisten suojelija Sauli Niinistö on vaihteeksi onnistunut herättämään hieman närää kansanedustajien keskuudessa.

Sadan miljoonan budjetista hän on onnistunut nipistämään neljä miljoonaa euroa! Tämäkin Niinistön suoritus saa monet kyyneliin; eipä ole paljon.

Eduskunnan rahoista on hyvin otettavissa muutama kymmenen miljoonaa pois.


Sinikka Hurskainen tosin onnistui minunkin säälini herättämään. Paljon tässä maailmassa kurjuutta näkee, mutta Sinikan ahdistus on niin musertavaa, että ajattelin lähettää hänelle eduskuntaan pussillisen sämpylöitä, litran piimää ja camping-paketin. Päässee niillä pahimman yli. 

Teille, herra puhemies, esittäisin toivomuksen, että seuraavaan tunnehermoja koettelevaan teokseenne ottaisitte Sinikka Hurskaisen, Tero Rönnin ja monta muuta kansamme valioyksilöä eduskunnasta.

Heidän tuskaansa ei maallikko muuten kykene käsittämään. 



(maalaus Leonardo Da Vinci: Johannes)

Iltalehden kurjuusraportointia 

3 kommenttia:

  1. Nyt kirjautui runsashiuksinen otsalohkoni lukijaksesi.

    Kyllä minäkin varmaan "korkotiilen" kyyneleitä vuodattaisin niinistöjen kaltaisten kirjailijoiden tuotosten äärellä jos sen kynnyksen saisin ylitetyksi joka näiden kirjojen edessä kohdallani on. Jään kuitenkin toistaiseksi vänisemään tälle puolen...

    ("Korkotiili" on vanhemmista tyttäristäni toisen pienenä lausuma nimi krokotiilelle.)

    Olisiko puhemiehen sijoitettava tulevan kirjansa siekailut (seikkailut) hurskaisineen, rönneineen ja haukioineen tulvien uhkaamille saaritasavalloille koska tolppiin kiipeämisistä on jo kokemusta aiemmilta hupireissuilta?

    Sunnuntain Hesarin toimittaja oli yrittänyt lukea parin päivän aikana Puavo Väyrysen kirjat kokonaan kuten PV oli kehaissut lukeneensa Dostojevskin koko tuotannon kolmeen päivään. 7 kirjaa Juha Mäkinen Metsosta (Treen pääkirjasto) oli löytänyt, mutta hampsien nekin joutui lukemaan kuten jutusta selvisi Väyrysenkin maailmankirjallisuutta lukiessaan tekevän.

    Toimittajalla oli kyllä juttunsa lopussa hyvä kysymys niille edustajillemme, jotka eivät mitään kirjaa ole kirjoittaneet: "Onko teillä mitään sanottavaa?"

    VastaaPoista
  2. Niinistön kirja on aika harvinainen siitä, että se pyrkii olemaan kaunokirjallisuutta. Erillisiä juttuja, jonkinmoisia novelleja.

    Noin äitelää paskaa en ole ennen lukenut. Vaikuttaa siltä johdonmukaiselta presidentti-työltä, jota hän on koko ajan tehnyt: "Kokokansan pahvisale ymmärtää kaikkia"

    VastaaPoista
  3. Ai nyt huomasin kuvasi; ihmettelinkin, että mikäs hippi siihen on putkahtanut:):)

    Kiitos kirjautumisestasi!

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)