keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Mustaa makkaraa


(Yle.fi)















On helppoa ymmärtää miksi Turun Sanomat jätti julkaisematta "palkkatyöllä pitää tulla toimeen"-ilmoituksen: eihän niille turkulaisille pidä kaikkea kertoa.


Tamperelaisen Aamulehden motiivit ovat astetta vaikeaselkoisempia. Lehden toimitusjohtaja näki ilmoituksessa kiistanalaisuuksia, jotka liittyvät DNA-nimiseen yhtiöön. 

Mustan makkaran ravintopitoisuus on yleisesti tiedostettua, eikä sen hintakaan voi päätä huimata. Kun leipien hinnat pyörivät kaiketi jossain parin kolmen euron seutuvilla, ei yhden leivän hankkiminen edellytä kuin korkeintaan parinkymmenen tyhjän pullon keräämistä ja niiden kauppaan palauttamista.


Älkää olko niin laiskoja!



2 kommenttia:

  1. Mustaa mustaa... ja karvattomia turkulaisia...

    Oltiin vuosi sitten ravintelissa koko perhe. Naapuripöytään tuli kaksi naista (kotimaisia) poikaystäviensä (tummia ulkomaalaisia). Kysyin vaimolta (kuiskaten), arvaa, mitä naiset saavat tänä iltana? Siinä samassa yksi pojistani alkoi kailottaa: "Mustaa mustaa makkaraa..." (Pate Mustajärven laulu, tiedäthän?)

    Se oli sattuma, mutta sitä minä tarkoitin itsekin.

    Lapseni tykkäävät tapolalaisesta ja rallattelevat makkaratiskin kohdalla kaupassakin tätä laulua silloin kun sitä tahtovat. Itse opin m.makkaralle Tampere-aikoinani kauppahallissa ja pitihän sitä kotiinkin kilo tai kaksi nälkäisten suihin kantaa.

    Taijan lähteä nyt pullonkerruuseen. Eläke-eurot paukahtavat tilille vasta 2.2 seuraavan kerran. Edelliset on jo syöty ja kun vielä erehyin ostamaan 200 eurolla paneleita, niin mäni tili jo miinuksen puolellekin. Onneksi eukko ei ole kotona... (laittaisin hänet kierrokselle...)

    Osa tästä on satiiria.., osa veristä totta kuin po. makkara.

    VastaaPoista
  2. Mustasta makkarasta en mitään ymmärrä, joten yritän tässä vain puhua tamperelaista:

    Nääs, nääs, heikki ja kaija nääs, nääs! Oothan sääkin nääs aamulehrestä lukennut, kuinka välillä tiurii päästä, kun yrittäjät senkun yrittää, mutta vain omassa päässä soi. Kiakko nääs.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)