maanantai 25. tammikuuta 2010

Esimerkiksi esimerkki













(kuva:uusisuomi.fi)

Harvoin näkee niin hyvää dokumenttielokuvaa, kuin muutamia vuosia sitten valmistunut Sacha Baron Cohenin, Kazakstanista kertova "Borat". 

Dokumentti pystyi kertomaan yllättävän syvällisesti paitsi Kazakstanin valtiollisen elämän perusteista, myös tavallisen kazakstanilaisen arkipäivän elämästä iloineen, suruineen ja rakkauksineen. 

Parhaiten teos onnistui ehkä kuvatessaan, hienolla tavalla arkipäivän sankaruuteen yltävän, Borat Sagdiyvjevin elämää, mutta myös hänen ystävänsä Azamat Bagatovin joskus lähes eeppisellä tasolla liikkuva persoonallisuus valottui kiitettävästi.


Riemulla ja innostuksen tuntein olemme tänään saaneet lukea Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajevin ilmoituksesta, jonka mukaan maa aikoo tulevaisuudessa ottaa mallia pienestä, mutta kehityksen kärjessä kulkevasta Suomestamme. 


Nursultanin lausunnon vaikutuksia ei tässä vaiheessa pysty täysin kuvittelemaan, mutta  mahdollisena voidaan pitää sitäkin, että Sacha Baron Cohen tekee Boratia vastaavan dokumentin myös kotimaastamme. 

Suorastaan hienona voisi pitää, jos siinä Azamat Bagatovin suomalaisena vastineena olisi vaikkapa aina karismaattinen Antti "kankee" Kaikkonen; se jos mikä, olisi harppaus Suomi-kuvan kirkastamisessa maailmalla, ja toimisi huomattavasti paremmin, kuin mikään asetettu komitea. 

Ihan tässä herkistyy: Soittakaa maammelaulu!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)