sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kirjailijan kuolema

Wikipedia kertoo kirjailija Timo K. Mukan viimeisistä vaiheista:

"Mukka vaipui yhä syvemmälle ahdistukseen eikä pystynyt selviytymään veloistaan. Viimeinen tikki Mukan mielentilaan oli Hymy-lehdessä julkaistu Mukkaa arvosteleva kirjoitus, joka oli otsikoitu seuraavanlaisesti: ”Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka”. Mukka järkyttyi tästä niin pahasti, ettei nukkunut viikkoon. Hän joutui sairaalaan. Mikään lääkitys ei auttanut enää hänen tuskaiseen mielentilaansa.
Mukan tila heikkeni heikkenemistään,sydän pysähteli ja hän joutui hengityskoneeseen. Hän kulutti loppukuukautensa vuoroin teho-osastolla, vuoroin vuodepotilaana.
Kuolemaa edeltäneenä päivänä hän kävi vielä kaupungilla, mutta menetti tajuntansa ja joutui takaisin sairaalaan. Hän kuoli Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä 27. maaliskuuta 1973 vain 28-vuotiaana."

    (Kuvat Hymy, tammikuu 1973)



















(klikkaa kuvat suuriksi)

10 kommenttia:

  1. Ihan äskettäin kertailin Erno Paasilinnan Mukasta kirjoittamaa elämänkertaa koska Timo K. pulpahtelee alati esiin milloin missäkin yhteydessä.

    "Legenda jo eläessään" -kirjassa elämänvaiheet -loppukaan käsittelemättä- ovat niin hyvin ilmaistuja kuin vain voi. Oma hankaluutensa on tietenkin ollut elämänkerturille läheinen ystävyys kohteensa kanssa. Sen hän auliisti myöntääkin takaliepeen tekstissä. "Legendaa tästä tuskin tuli, tuli elegia."

    Wikissä tämäntapaisiin voidaan vain lumisella rukkasella lyhyesti heilauttaa.

    Toki tapaus Hymy 1/1973/Timo K. Mukka on karsea esimerkki tämänkin hetken paskajournalismista ja siitä, mihin kyltymätön toisten onnettomilla elämillä rahastaminen voi johtaa. Sontaa kioskeilta ostava yleisö on osasyyllinen, ja jos voisi, haastettavissa käräjille kustantamansa kyseenalaisen yritystoiminnan mukana.

    Timo Kustaan kirja "Maa on syntinen laulu" kertoo hengellisen yhteisön sisällä olevasta maailmasta. Sekin viittilöi aikojen ylitse asiaan, ettei siellä(kään) mikään ole muuttunut. Seksuaalinen hyväksikäyttö lahkolaissaarnajien toimesta kautta lahkojen/vatikaanin/islamin/luterilaisuuden/erilaisten kommuunien ym. ym. on niin perkeleestä kuin olla voi.

    Niiden pappien ja pippien maailma on kuin nussimisriemujuhlia varten pedattu, samettipäällysteinen alttari tai kuin pedofiilin märkä uni päiväkotilasten hoitajaksi pääsystä.

    VastaaPoista
  2. Mukan kohtalo tuskin ihan noin suoraviivaisesti menee, kuin wikipediassa kerrotaan, olihan jutun ilmestymisellä ja kuolemalla kuitenkin pari kuukautta väliä. Ehkä joudutti.

    Ehkä jutussa oli tarkoituksena myös potkaista mieheen vähän vauhtia, mutta herkälle ihmiselle tuo lienee erittäinkin huono keino.

    Asia jota on vaikea käsittää on, että Mukka oli reilusti alle kaksikymmentä kirjoittaessaan "Maa on syntinen laulu"-romaanin, joka on aika rankka.

    Elokuvasta on jäänyt mieleen maailman vähiten romanttinen heinälatokohtaus: "Elä vielhä pane houshuja jalkhaan, panhaan kohta uuesthaan."

    VastaaPoista
  3. Niin, tarkoitinkin, että Paasilinna kirjoittaa Timo K.:n tarinan auki johon Hymy ei kykene. Ymmärrän, tiedän ja tunnen kantapäissäni alati, etteivät asiat, kokemukset ja ihmiselämät mitkään ole suoraviivaisia.

    Oletko lukenut Mukan elämänkerran? Suosittelen.

    Viimeksimainitsemasi on(oli?) romantiikkaa Lapissa. Minulle vuonna 1981 sanoi Muonion tyär: "Na, Valtsu! Jos sie meinhaat alakaa Lapintyttöjen kanssa millänsäkhään niin potkase polovitaipheisiin ja nai äkkiä ennen ko mie toivun!" Enkä jättänyt "potkaisematta"...

    Käytin tätä tositarinaa viimeksi "Remontti" -jutussanikin joka tuolla huutaa jatkoa, mutta kun on niin perhanasti kaikkea muuta nyt ja eukkokin lähti taas viikoksi reissuun eikä ottanut yhtään mukulaa mukaansa...

    VastaaPoista
  4. Elämänkertaa en ole lukenut, mutta täytyy se pian tehdä. Eipä ole Lapin tytöt kohdalle osuneet, mutta tuohan kuulostaa jo hyvältä...

    Kaikessa kirjoittamisessa pitää olla joku rentous, väkisin ei tule mitään. Odota rauhassa.

    VastaaPoista
  5. Katsoin wikipedian jutun tuon kohdan lähdettä, jossa asia esiteltiin huomattavasti lyhyemmin ja miedommin sanankääntein. Jostain muualta on wikin kirjoittaja asian napannut.

    VastaaPoista
  6. Helekutti mihinkä uneen heräsin!

    Olin junassa, luin kirjaa, en hoksannut ajatella, minkä merkkistä tai kenen kirjoittamaa, mutta vastapäisellä penkillä lojui sikin sokin jo aikaa sitten kuolleita kirjailijoita (nyt elävinä) ja yksi taidemaalari, Reidar Särestöniemi. Ne kirjailijat olivat Mukka, Erno Paasilinna ja Adolf Mollnar. Ja kaikki niin tuhannen päissään!

    Huvittava oli myös isonenäinen konduktööri, joka päälleen kaatuvaa junanvälikköovea pönkäten yritti paheksua herrasväen humalaista käyttäytymistä, mutta saadessaan kehoituksen käydä samalle viina-astialle (ainakin 10 litran saavi jossa puinen ammennuskapusta) repäisi saatanoita suoltaen koko oven irti (se oli muuttunut siinä heiluessaan vanhaksi huussinoveksi) ja nakkasi sen avoimesta ikkunasta ohitse vilisevään metsään alkaen välittömästi ryystää isoin annoksin ja kauheasti irvistellen tarjottavaa kitaansa.

    Saakeli kun heräsin seuraavan aseman kohdalla, olisi ollut kiintoisaa katsoa, kuis kävi...

    VastaaPoista
  7. Olisiko unesi opetus, että vaikka olivatkin kovia juoppoja, olivat kuitenkin reiluja, kun konduktöörinkin antoivat ammentaa.

    VastaaPoista
  8. Päivällä tässä mietin, paneloidessani (viimeinkin) olohuoneen laipiota, että se aamuöinen uneni on sun syy, Riku. Kirjoitit Mukasta eilen ja ajattelin sitä herraa vielä myöhällä yötä niin samaan unenjunaanhan hänen ryyppykavereineen sitten piti ängetä. Ja siksi toisekseen päivällä hoksasin senkin, että se konnari oli kuin Innasen tauluissa olevat nenänkaivelijat huussinovineen!

    Pärkkele!

    Helevetin hauska uni pitkästä aikaa kun koko päivä meni sitä miettiessä vaikka opetusta siitä ei löytäisikään. Tänke söön, vai mitenkä se mäni...

    VastaaPoista
  9. Ole hyvä vain Valto!

    Koitan kyllä pysytellä jatkossa kevyemmällä linjalla, tämä nyt oli sellainen hetken päähänpisto. Laitoin Hymyn tekstin näytteille, kun huomasin siitä joissain vanhoissa nettikeskusteluissa spekuloidun ja se sattui löytymään.

    Kevyt linja tarkoittaa tietenkin kotomaisia poliitikkoja.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)