sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Hyvää päivää!




Legendaariselta toimittaja Veikko Ennalalta ilmestyi jo vuonna 1960 novellikokoelma, jonka niminovellissa hän oivallisesti kuvaa linnan kutsujen tunnelmaa. 

Tai mistä sen oikeasti tietää, kun ei ole kyseisissä juhlissa käynyt, mutta ainakin kuvaus tuntuu hyvin todenmukaiselta, vanhentuneisuudesta on vaikea sanoa mitään.


Televisiosta olen tietenkin joskus katsonut, ovat vieraat usein aika totisennäköistä porukkaa. Toisaalta tietty jännitys ja epävarmuuskin ovat ymmärrettäviä, kun linnan isoista ovista sisään käy.


Suuri osa linnan kutsun saaneista on jollain merkittävällä tavalla ansioituneita, mutta osa on myös niitä, joille tehtävien luonne takaa varman kutsun. Varmaankin on lisäksi lukemattomia ihmisiä, joiden ilmeisen kiistattomatkaan ansiot eivät ole tulleet huomioon otetuiksi, mutta ehkäpä oikeudenmukaisuus jonakin päivänä yltää heihinkin, ja saavat ansaitun huomiointinsa. 

Suhtautuminen kutsuun voi olla luonnekysymyskin; jotkut ravaavat hermostuneina alvariinsa postiluukulla; tulikohan se, tulikohan se?? Epäilemättä on myös niitä, jotka ovat suorastaan helpottuneita kutsun saapumatta jäämisestä, kun mielummin puuhavat ahkerasti omia askareitaan.


Hyvää päivää kuitenkin kaikille!


2 kommenttia:

  1. Runsaasti on myös merkittävällä tavalla ansioitumattomia - puolet tulee siippansa kortilla.

    On siis kaksi tietä linnaan, reittä pitkin tai omia polkuja. Mikäs siinä, kivahan noita on katsella.

    VastaaPoista
  2. Tuota olen vähän epäillytkin, moni on siellä siippansa tähden.

    "-Oskarilla on linna meren rannalla, vanhus toimitti. - Suuri linna. Oskari laittoi kirjeen tulemaan. Suuressa linnassa asuu ja sata henkeä on palvelusväkeä. Niin on."
    - Veikko Ennala

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)