tiistai 7. huhtikuuta 2015

Perkele, porvari senkun porskuttaa, kun työläinen tekee paskaelokuvia!



Pääsiäisen aika on rauhoittumisen aikaa, silloin on hyvä pohtia itseään suurempia asioita. Minä hiljennyin katsomalla ajankohdan tematiikkaan sopivan Sam Peckinpahin elokuvan Hurja joukko. Sovitusteoriaan asti siinä ei päästy.

Toimitusjohtaja Pike ratsastaa kaupunkiin neuvotteluihin, kohtamaan paikallisen Wahlroosin johtaman pankin, pyrkimyksissään lisärahoittaa yrityksensä toimintaa. Tj Pike on jo pitkään kokenut vaikeuksia muuttuvassa liiketoimintaympäristössä. Moninaiset säännöt ja liika byrokratia vievät liikaa kiireisen miehen aikaa ja hermoja.

Alkukohtauksen lomaan leikatuissa välähdyksissä lapset leikkivät iloisesti skorpionien kanssa, he syöttävät niitä muurahaisille ja nauravat sydämellisesti. Hauskuutta he lisäävät sytyttämällä muurahaiset tuleen.

Pankki pettää Piken osakeyhtiön ja yhtiön pelastuneet osakkaat ja työntekijät joutuvat pakenemaan pussillisten prikkoja kanssa. Sitä hieman ihmettelen, että Peckinpahin kaltainen suuri ohjaaja laittoi Etelä-Teksasin raittiusseuran ristituleen, heitä ammuttiin molemmilta puolilta yhtäläisellä hartaudella.

Oy Wild Bunch AB:n henkilöstö johtajineen lähtee Meksikoon lepäämään ja lomailemaan, mutta yrittäjä ei olisi yrittäjä, ellei tarttuisi bisneksen tynkään silloin kun sellaisen havaitsee. Yksinvaltaisen kenraali Huertan bisnesstrategia eroaa kuitenkin siinä määrin vapaata yritteliäisyyttä kannattavan Piken näkemyksistä, että katastrofi siitä tulee.

 Irstas kenraali.










Pikeä näyttelee Ronald ja Nancy Reaganin häiden bestman, William Holden. Holden ei ollut paha mies, hän liukastui 63-vuotiaana ja löi päänsä. Juopporatti löydettiin neljä päivää myöhemmin kuolleena.


Holdenin, toimitusjohtaja Piken, lähimpänä miehenä Ernest Borgnine, elokuvien unohtumaton naureskeleva rakohammas. Borgnine kertoi myöhemmässä haastattelussa, että kun elokuvan tekijäporukka oli kriitikoiden edessä, heidän keskeisin kysymyksensä oli: "Miksi ihmeessä tämä elokuva on tehty?"  - Borgnine oli herrasmies, mutta minä olisin kysynyt vastakysymyksen: "Miksi teidät on tehty?"





Illan hartauden päätin John Fordin/ John Waynen Teemalta tulleeseen mestariteokseen Hyökkäys erämaassa.


Ja vähän äksöniä elokuvasta. Vankkureissa sisällä juoppoa tohtoria näytellyt Thomas Mitchell, joka sai osasta sivuosa Oscarin. Wayne ei elokuvan tekohetkellä vuonna 1939 ollut vielä suuri tähti.


2 kommenttia:

  1. Avasinpa teeveen eka kertaa noin 2kuukauteen. Löysin sieltä uusia kanavia. Eräs oli nimeltään Alfatv.fi mahtavaa tykitystä Miss Ukrainasta vuodelta 2007. Nyt tiedän, että hän on jeesuksen morsian, mutta kaunis. Kaikkea sitä oppii, kun jaksaa vaan tuijottaa.

    VastaaPoista
  2. Minä olen ollut useamman vuoden ilman telkkaria ja sen jälkeen avasin sen parin vuoden aikana ehkä kaksi kertaa. Joulukuussa ostin uuden television ja on tullut jonkun verran katsottua. Huutokauppa-ohjelmia, alligaattorin metsästäjiä ja sokerina pohjalla kaksi etelävaltiolaista junttia, jotka etsivät metallinpaljastimella aarteita. Sitten kun metallinpaljastin alkaa vinkua ja löytävät 30 vuotta vanhan pullonkorkin, äijät alkavat karjua: "Aarre, aarre, ei turhaan tultu!" - Ruudussa näytetään pullonkorkin arvo: 40 dollaria. Niinpä.

    Ensimmäisen jakson sarjasta kuin sarjasta katsoo sillä lailla: "ihan kiva". Toista katsoessa alkaa ahdistaa ja kolmatta jos yrittää, tekee mieli itse huutaa.

    Telkkari kanattaa avata vain suunnitellusti, kyllä sieltä viikon mittaan katseltavaakin tulee. Elokuvia sun muita.

    Alfa taitaa olla hihhulointia sekin.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)