torstai 9. huhtikuuta 2015

Levyi ja muistoi



You Tubesta ja siitä toisesta, olikosenyt Spitfire, löytää kaiken musiikin. Pitkästä aikaa pengoin kuitenkin levyarkistoani. Ehkäpä Euroopan laajin CCR- ja John Fogerty-kokoelma, jonka perin broidiltani: "perkele, mulla on ne kaikki!" Miksi broidilla oli kaksi Cosmo´s Factorya cd:llä, en tiedä. Vanha lp minulla oli jo aiemmin, vaan ei enää levysoitinta.



Mukavia yllätyksiä olivat Järvisen Ride On, Rock´n Roll Bandin Everybody needs jne. ja Bluesoundsin Black, joita en muistanut omistavani.

17-vuotiaana vaihdoin broidin ajokorttiin oman valokuvani ja piirsin tussilla leiman kuvan päälle. Hyvä siitä tuli, harjoittelin pitkään. Portsari katsoi ajokorttia ja sanoi: "sullahan onkin jo ikää!" - Broidi oli kuusi vuotta vanhempi. Pääsin katsomaan Bluesoundsia ja Lindholmia, viinaakin myivät sisään päässeille.

Kuutio vähemmän, eiks se ikinä lopeta ton bassokielen hakkaamista.


20 kommenttia:

  1. Minulla on koneessa kaikki mahdolliset ei keskenään ristiriitaisen mainoksen ja seurannan estot. Oli aika järkytys olla tässä vähän aikaa sitten vieraalla koneella, kun youtubetettiin illan juhlat. Siellä oli kuule demareiden mainontaa joka biisiä ennen. No, ei ilta siitä pilaantunut. Mutta tänään ilmoitettiin että voit ostaa mainoksettoman youtuben. Saa nähdä miten menestyyy?

    Spotify on aivan mahtava, vaikka sen kirjastossa on puutteita. Viimeksi tänään mainostin sitä miehelle, joka on skeptinen koko internettiin. Saa nähdä saanko hänet puhuttua tänä vuonna tutustumaan edes palveluun?

    Kaikessa tässä runsaudenpulassa vaan on vaikeaa se, että mistä kuulla uusista artisteista? Digitaalinen levyhylly kun on niin kömpelö. Edelleenkin olisin miellelläni jossain Oxford St levykaupassa perjantai iltana, ja törmäisin sellaiseen levynkanteen, joka herättää mielenkiinnon kuunnella musiikkia.

    Kuten eräänä iltana 16 vuotta sitten
    tähän
    https://www.youtube.com/watch?v=UbkqE4fpvdI

    VastaaPoista
  2. Mozillan lisäosa Adblock plus estää kaikki You Tuben mainokset. Estää myös Iltasanomien filminpätkät, mutta niillä nyt ei ole juurikaan väliä. Enpä paljoa viitsi juutuubiin mennä sellaisella koneella, jossa sitä ei ole. Onneksi sentään useimmiten mainoksen voi keskeyttä neljän sekunnin jälkeen.

    Spotifyta olen vieläkin aika vähän käyttänyt. Minulla kun on sellainen juntti musiikkimaku, että enimmäkseen uutuuksia etsin vanhasta, en nykyisyydestä tai tulevaisuudesta. Veikko Lavin Mies Mekkosen, Kekkosesta ja häijystä akastaan kertovan kappaleen, kävin Spotifyssa kuuntelemassa, mutta sekin on jo Juutuubissa. - Olenhan minä siellä käynyt, mutta en päivittäin, viikkokin saattaa vierähtää.

    Tuo Hancockin kappaleen "hau hau hau" oli ensi kuulemalta liian hypnoottinen, se alkoi ärsyttää ja esti kuulemasta muita soittajia. Toisella kuuntelemiskerralla ei haitannut niin paljoa ja hau haun jälkeen oli jo hyvä. Tai ehkä menin hypnoosiin, haukaan ei enää kolmannella kerralla kokeillessani ärsyttänyt. Jos sanoo Bluesoundsin kappaleen olevan hypnoottinen, tuo on sitä paljon enemmän.

    Vanhat vinyylit olivat tietysti upeita esineitä, cd:t jotenkin rihkaman oloisia.

    Löytäminen on ongelma. Ihmiskunnan typerin keksintö on You Tuben musiikin ehdottelu. Siinä ei ole mitään tolkkua. Oikein pelottaa mennä jotain sontavideota katsomaan, kun tietää siitä seuraavan ehdotteluja.

    VastaaPoista
  3. On se saakeli melkoinen korvamato!

    - nimim. neljättä kertaa kuunteleva.

    VastaaPoista
  4. Vai sain minä korvamadon tehtyä. Pahoittelen. Kunhan ei tule tinnitusta, niin kait tästä hengissä selvitään?

    Musiikin löytämisestä. Nyt löysin ihan mielenkiintoista suomi jazzia kait tämä on. ELE, artisti, levy ELE, nainen nimeltä Eva Louhivuori laulaa Eino Leinon runoja uusina sovituksina. Ja tämän helmen löysin Suomen kuvalehden perusteella. ELE löytyy spotifystä mutta ei vielä youtubesta.

    Noista ehdotteluista. Kerran etsin tv aiheisia kipaleita, ja löysinkin money for nothing etc paljon. Kuuntelin niitä tunnin tai jotain. Tuubi päätti, että haluan kiinnostua Johanna Tukiaisesta, Tauskista ja jostain kolmannesta sankarista samaa tasoa. Kyllä Spotify radio on parempi. Sitä kun kuuntelee tietyn ajan, niin huomaa, miksi svenssonit on rikkaita. Tunnin aikana kuuluu vähintää aina kaksi kolme ruotsalaista laulua tai laulajaa, On ne kauppamiehiä, ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
  5. Eikun se on kumma juttu, miten ensimmäisellä kuuntelukerralla vihasin riffiä ja koko kappale ärsytti. Siitä se sitten muuttui hyväksi. Hypnoosia, hypnoosia.

    Minä seuraan Waldemar Walleniusta, Soundin muinaista kustantajaa ja toimittajaa Facebookista. Laittaa kyllä kissavideoista lähtien kaikenlaista, mutta tulee häneltä sitten musiikkiakin. Minä ostin aikanaan 80-luvun alussa muutaman numeron juurimusiikin erikoislehteään, Fanzinea. Wikipediasta katsoin, sitä ehti ilmestyä neljä kpl.

    Asiantuntija en ole vanhassakaan musiikissa, mutta kaikesta uudesta taidan olla ihan pihalla. Mutta ei se itseä haittaa. On minulla kirjahyllyssä sellainen historian kirjakin, jossa kehutaan Jean Sibeliusta lupaavana uutena, nuorena säveltäjänä.

    VastaaPoista
  6. Ja on tuo Hancockikin aikanaan mennyt ohitse. Silloin ei ollut You Tubea, eikä koululaisen rahoilla kauheasti levyjä ostettu. Enkä minä sitä silloin olisi muutenkaan ostanut.

    VastaaPoista
  7. Älä sano, että olisit ostanut Bay City Rollersin levyn? Onhan tämä nykyinen teknologia jotain ihan muuta mitä on ollut. Mutta mihin se tästä vielä lähtee?

    Kuten tiedät, nuorena kloppina vietin pahimmillaan kolmena iltana viikossa Tavastialla kuvaamassa. Enhän minä niistä bändeistä silloin mitään tiennyt, mutta ei tarvinnut, kun oli Rami Kuusinen, joka käytti minua aika paljon, koska minä lähdin kuvaamaan ihan mitä vaan. Enkä vaan bändejä jota fanitin.

    Mutta hyvä, että saatiin sut Hancock kartalle. Muistaakseni sinä sait minut jo tuossa vuosi kaksi sitten mies mekkonen kartalle.

    Josta tulikin aivoihini biisi Depressio tango. Se taattua Lavia. Laitampa sen soimaan.

    VastaaPoista
  8. laitetaan vielä linkki, niille kellä ei ole tiliä
    https://youtu.be/qIfEaARc6qU

    VastaaPoista
  9. Aika pitkälti se 70-luvulla ja varmaan vielä 80-luvun alussa oli sitä mitä radiosta tuli. Rock´n rollia ja punkia. Bluesista innostuin varhain. Sitten olivat nämä Beatlekset, Lennonit, CCR:t, sun muut. Ja kavereilla oli paljon levyjä, niitä äänitin Basfin kaseteille. Erikoismaininta HJ.J. Calelle. Suomirokkia aika paljon, Lindholmin kaikki viritykset ihan ekoista levyistä asti.

    Rasvaa en tukkaan laittanut, mutta jumankauta kun ostin hienon vaaleanruskean mikä lie college-rock-takki se oli. Farkut olivat Mic Maceja.

    Ai niin, Hurriganesin näin parhaaseen Roadrunner-aikaan, kaiket vuonna 1975. Se oli kuule kova juttu, kun Albert välillä soitti selkä yleisöön päin ja roudarit kävivät vaihtamassa röökiä suupieleen.

    VastaaPoista
  10. Kulttuuritalolla kävin katsomassa B.B. Kingia silloin kun oli vielä kovassa vedossa. Tavastialla ja vähän muuallakin näitä erilaisia kotimaisia.

    VastaaPoista
  11. Turhapuron muisti tässä palailee pätkittäin, oli niitä kaikenlaisia konsertteja, mutten viitsi listata. Dire straits silloin kun se oli hyvä, vuonna 1981.

    VastaaPoista
  12. Kyllähän se oli radiota vielä 90 ja 00 luvuillakin. Bello Romano oli se kaikkein kuunnelluin. Tai ainakin näin luulen. Missähän mies nykyään?

    Mutta nyt media on ihan pirstaleina. Samaa kakkua jakaa iso läjä ihmisiä, ja kukaan ei halua maksaa mistään mitään. Siksi perustulo varmaan, on eräiden mielestä hyvä juttu? Siinä me sitten taiteiltaisiin toisillemme, vähäisten verotulojen saattamana, mitä vielä vähäisempi teollisuus meille tuottaa, koska kukaan ei halua olla duunari?

    No niin sori, lähti lapasesta. Mutta on perjantai, ja kirjoitin juuri postia paikallisella vaikuttajalle, että miksi olisi näissä vaaleissa demari?

    On mulla köyhällä huvit ;)

    VastaaPoista
  13. Onhan tässä tilaa kirjoitella ja tajunnavirtaahan minäkin laittelin. Sen vaan sanon, että minä poika se olen nähnyt Armin ja Dannynkin messukeskuksessa. Minä en vielä huudellut, kun olin sen verran nuori, mutta isommat pojat huusivat kuorossa: "Armiiiiii, Armiiiiii, Anna varviiiii!" - Armin muistan olleen jokseenkin jäätävän esityksen. kai sitä vitutti.

    VastaaPoista
  14. Pirstaloitunutta tosiaan on, kaikkea on niin paljon kuin ennen. Ei hyvistä bändeista tai artisteista välttämättä edes kuule, tai tiedä niiden olemassaolosta. Eikä kaikkeen kerkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kaikkea on niin paljon enemmän kuin ennen"

      Poista
    2. Joku viisas varmaan sanoi jossain, että tiede tuhoutuu, kun kukaan ei saa luettua kaikkea tieteellsita tutkimusta jota nyt tehdään. Eli sanoi jo, mutta en muista missä ja milloin.

      Mutta toivotaan että hyvä musiikki elää ja saa vibaa punttiin. Kuten myöskin, että tiede löytää tutkijansa.

      Poista
  15. Soittajien tuloista en tiedä, mutta vanhassa rallatuksessa rallateltiin: "soittajalle soppaa, että jaksaa hän!", luulen siinä kyllä tarkoitetun Sorbusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Legendaarinen Tapio Rautavaara kertoi, tarinan jonka sinäkin varmaan tiedät, että Tapio, ota huikka! Mutta kukaan ei koskaan tarjonnut voileipää.

      Miten me ei saatu venäläistä napostelu kulttuuria ryyppämisen sivuun, vaikka 1oo vuotta yrittivät meitä rypsyttää, ja saati YYA, luulisi senkin jättävän jäljen ryyppäämiseen.

      Kävin tuossa Pietarissa vähän aikaa sitten, ja maksutapahtumat tuntuivat vaikeilta, mutta kun kaikilla oli lasit pöydissä, tuli herkkutorni pöytään. Piru kun oli niin päissään, ja tämä on normaalia, että en tajunnut kuvata sitä normaalia. Koska on nykyään liikaa näitä, söin tätä kuvia netti täynnä.

      Poista
    2. Muistan tuon Tapsan lausahduksen. Sitten, jos olisivat sanoneet yllättäin, että "otas Tapsa leipää", niin kuitenkin olisi parahtanut: "eiks tällä perkele viinaa tarjota ollenkaan!"

      Meiltähän tämä käy-elokuvassa muistaakseni Severi palaa tukkikämpälle ruoanosto reissulta. Latoo koko pöydän täyteen kirkkaita viinapulloja ja lopuksi kaksi pakettia näkkileipää. Kämppään tulee jäätävä hiljaisuus, kunnes joku ulvaisee: "Mihin helkkariin me tarvitaan kaksi pakettia näkkileipää!"

      Minä olen aivan pienenä poikana nähnyt Rautavaaran esiintymässä kaupassa Orivedellä. Sellainen muistikuva minulla on, etten tykännyt, kun lauloi jotain minulle ihan outoja kappaleita.

      Poista
    3. Sen verran muistan Tapsasta, että penskana hoilattiin hummani hei. Ja kun Radio sanoi häneen kuolleen, kysyin faijalta, kuka hänet tappoi. Ja häneltä paloi hihat, että ei ihmisiä murhata.

      Mutta olin saanut katsoa MTV ohjelmia jossa oli väkivaltaa, vaikka olin 7 vuotias.

      Poista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)