maanantai 13. huhtikuuta 2015

Tosi on! - jämpti.



Kyllä känsä tietää, tänään tulee aurinkoa, pilvistä tai sadetta, - tai kaikkia niitä. Nivusissa tuntuu ja puujalka puutuu.

---

Jos kansa saisi päättää, televisiosta tulisi sarja, jossa julkkikset olisivat sata päivää kännissä. "Hyvin menee, meinaan jatkaa, kun olo on niin paljon parempi."

Televisiosta tulisi myös sellainen sarja, jossa nakupellet olisivat ensitreffeillä etelämeren saarella. - Ai tulee jo? No hyvä, unohdetaan koko juttu.

---

Helsingin Sanomien pölhöpopulistinen viikkokatsaus Uutisraportti,väitti virkamiesten hoitavan tehtäviä, joihin kykenisi nelivuotias lapsi. Tähän täytyy todeta, että kannattaisi, haastavasta Uutisraporttien tekemisestä huolimatta, viettää aikaa myös lastensa kanssa, etenkin jos ovat vielä noin pieniä. Sillä lailla niihin tutustuu.

Erityisesti kansaa ilmeisesti raivostuttaa jonkun Helsingin kaupungin viraston tehovalvontaviikko, jossa tarkkaillaan liikuteltavien mainostelineiden ohjeiden mukaista sijoittelua. Ei ihme, jos tuollainen hermostuttaa. Suorastaan mielipuoliseksi kansalaisten raivo  yltyisi ainoastaan siinä tapauksessa, että mainoskylttejä olisi heitä häiritsevästi. - "Puoli tuntia sitten soitin virastoon ja sen jälkeen hätäkeskukseen, eikä vieläkään, PERKELEEN PERKELE, ole mitään tapahtunut, nyt mä soitan lehteen!"

---

Joseph Goebbels muistetaan mm. siitä, ettei puhunut aivan yhtä lööperiä kuin suomalainen poliitikko.  

"Suosi suomalaista ja valmistuta vaalimateriaali halpamaissa", taitaa koskea kaikkia puolueitamme.

Sanotun mukaan, Goebbels sai samaan puheeseensa mahtumaan halunsa pienempiin vuokriin vuokralaisille ja isompiin vuokratuottoihin vuokranantajille. Meillä tuollainen ei menisi läpi. Meillä tärkeintä on, että Juha Sipilä on mahdottoman mukavan tuntuinen, eikä puhu kurjista asioista mitään. Siitä tulevaisuudessa häämöttävästä tasamaan tallaajien tappolinjasta.

---

Rötösherrat kuriin ja vaali- sekä työrauha poliitikoille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)