tiistai 25. joulukuuta 2012

Vanhempi radikaali



Sanotaan, ettei minua vanhoillisempaa löydy koko kylästä, mutta vieläkin mielessäni elättelen nuoruuden kultaisia aikoja, jolloin pystyi sanomaan, että jopa kokoomus oli minua konservatiivisempi.

Anteeksi, että flunssa, lenssu ja influenssa taas meinaa iskeä, edellisistähän on jo kuukausi. Taidan ottaa vähän kuumaa konjamiinia - onhan se meille radikaaliheppuleille oiva lääke - ja mennä petiin, joudun jättämään nämä kirjoitteluhommat vähäksi aikaa.

Minulla on kaikki vanhat rock-levyt, olenhan kuten sanottua radikaali. Partakin minulla on, nuorena ei vielä oikein tahtonut kasvaa. Heh. Nyt sitä on nenässä ja korvissakin.

Kulttuuri on minulle yhä ja aina pop, mökille säilöttynä minulla on kaikki vanhat Jallut.

Taidan mennä töölöösentorille katselemaan -täältä kaukaa pitkältä ei oikeen nää - niitä taantumuksellisia. Otan kameran mukaan ja vähän sihtailen, jos vaikka niiden sijasta  uusia kultaisia leikkauksia näkisin.

Köh, köh, nyt on niin paha lenssu, että menen petiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)