lauantai 22. joulukuuta 2012

Kauneinman laulun antoivat surut




Asser Tervasmäki on jäänyt laulujen sanoittajana suurelle yleisölle liian tuntemattomaksi. Hänen toinen nimensä oli Arvi Tarvainen. Monia muitakin nimimerkkejä käytti. - Hänen oikea nimensä oli Helena Eeva.

Kun lukee hänestä kirjoitettuja tekstejä, piirtyy kuva huippuälykkäästä ihmisestä, jonka elämästä ei kovuutta puuttunut. 16-vuotiaana lottana taistelujen keskellä, vuosikausia kestäneellä sotareissullaan mm. kirjasi kaatuneiden kokoamispaikalla heidän tietojaan. Etsi tunnistuslevyjä silpoutuneista ruumiista. Sulhasensa kaatui. Painajaiset jatkuivat sotien jälkeen.

Kauppakoulun kävi kympin oppilaana. Toivo Kärjen lapsia avusti lukion matematiikassa. Musiikki-Fazerin kirjanpitäjä.


Hänen sanotaan väsyneen vain 36-vuotiaana, vuonna 1960.

Jos helmiä kyyneleet ois, Eron hetki on kaunis, Sunnuntaina sataa aina, Suopursu, Lasten liikennelaulu, Riepumatto, Äiti pien, Pelimannin penkillä ja Lentäjän valssi. Paljon muuta.

Tässä Tapio Rautavaaran säveltämä ja tunnetuksi tekemä Helena Eevan sanoitus, jonka sittemmin ovat levyttäneet mm. Dave Lindholm ja Chisu.



---
Uusi Suomi, Roskanpoimijan blogi: Helena Eeva -Metsäpirtin runotyttö
Pomus.net: Helena Eeva
E-Saimaa: Lavakansan tuntojen unohtumaton tulkki
Metsäpirtti.net, Pentti Ahtiainen: Helena Eeva

12 kommenttia:

  1. Joo, Riku

    Tämäkin kipale mainitaan Rautavaaran elämänkerrassa, mutta Helena Eevasta ei sanota mitään. Tervasmäkiä on yksi, mutta se on Jaakko,Elokuva-Aitan kriitikko.

    Hoksasin, että olet sinäkin tavallaan Rautavaaran jälkiä "seilaamalla soutanut" (pikku arvoitus jos et jo tiedä:)).

    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, hyvää joulua sinullekin!

    Tosiaan näihin uppouduin sinun blogitekstisi jälkeen. Meinasin jatkaa Rautavaarasta, mutta ajatukset menivät sillä lailla sivuraiteille, etten sinne viitsinyt laittaa.

    Linkkasin kirjoitukseen "Pelimannin penkillä"-kappaleen, se kannattaa kuunnella. Juutubissa joku sanoi sen olevan yksi kaikkien aikojen kovimmista biiseistä - ja että siinä on TODELLA munaa. - Vastasin: Olen samaa mieltä. Sanat on tehnyt Helena Eeva.

    VastaaPoista
  3. Tuota otsikkoasi mietin (muutenkin, että siinä yksi kirjainvirhe on), että niinhän se Eino Leinokin suruista parhainpansa veisteli.

    Saisikohan timpurikin veisteltyä mökistä parhaimmat hieman surullisella päällä ollessaan?

    VastaaPoista
  4. Se on tuosta Penkillä pelimannin-kappaleesta. Kirjoitusasun tarkastin useammasta internet-lähteestä, ovat tietysti voineet kopioida sanat toisiltaan. Minusta Leino-vertaus on hyvä, mestaria eivät turhat kahleet pidättele. Juuri noin se täytyy tuossa olla.

    VastaaPoista
  5. Joku voi pitää vertailua kohtuuttomana ja varmaan se sitä onkin. Uskomaton kielentaju Eevalla on kuitenkin ollut. Sanoituksissa ei ole mitään väkinäisen tuntuista. Usein ovat synkkiä tai ainakin surullisia, silti kieli kulkee kevyesti.

    VastaaPoista
  6. Siis se on tositosi hieno jenkka ja vaikka olen sen lukemattomat kerrat kuullut tanssilavoillakin usealta esittäjältä, niin ei ole Rautavaaran tulkinnan voittanutt. Ehkä joskus Korsuorkesterin (Solisitiyhtye Suomen) artistina toiminut Pekka Hartonen ylsi äänensä karheinpana ollessaan tulkinnassa samaan. Mutta eihän sitä humpalluksen pyörteessä koskaan tulkintaan hirveästi huomiotaan kiinnitä; paitsi jos se ihan perseelleen menee.

    VastaaPoista
  7. Säveltäjä on Tapio Lahtinen joka näkyy säveltäneen paljon, Eevan sanoista mm. Suopursun.

    Ei ihme, että ajattelin olevan aika vieras nimi. W-pedia sanoo kyseessä olleen Kullervon, joka toimi myös monien muiden nimimerkkien turvin. Oikea nimi paljastui näemmä vasta 1996, kun kuoli.

    VastaaPoista
  8. Riku, olin juuri jokajouluisessa puhelinyhteydessä setääni Heimoon Oulunkylässä ja arvaat varmaan, että Tapsasta puhuttiin.

    Sellaisen mukavan anekdootin kuulin nyt josta ei mistään elämänkerrasta voi lukea, että isäni isä ja tietenkin setäni Heimon isä Aadam, joka oli Karhumäessä huoltojoukoissa (ikänsä vuoksi, minulla on arkistopaperit itselläni) tapasi siellä Tapio Rautavaaran kun se oli siellä Aunuksen Radion asiopissa ja se oli kysellyt, olisiko sitä alkomahoolia. Ukkini oli sanonut, että tuossahan sitä on laatikoittain (varaston nurkassa). Tapsa oli ottanut C-merkinnällä olleen (tiennyt, mitä puulaatikko sisältää) ja kysynyt, onko sankoa tai jotain isoa astiaa. Kun Uatu oli sinkkiämpärin siihen töyttyytänyt, oli Tapsa lyönyt laatikon kulman lujasti johonkin terävään kohtaan seinässä ja rikkoontuneesta lastista valluttanut sankon täyteen viskiä, sanonut kiitoksia paljon ja mennyt menojaan (tietenkin niihin juhliin, joissa sitä upseerikerholla ja muualla oli ollut jatkuvasti).

    VastaaPoista
  9. Tekijämies konstit tietää! Viihdytysjoukoilla oli varmaan kaikenlaista.

    Mukava tuollaisia on kuulla tai lukea, harva sieltä on enää itse kertomassa.

    Viihdytysjoukkojen merkitys oli ilmeisesti aika suuri, eivät niitä turhan tähden olisi ylläpitäneet. Ehti Rautavaata etulinjassakin palvella.

    VastaaPoista
  10. Laitan tähän vielä vähän perustelua siitä miksi sanoin, että Pelimannin penkki kannattaa kuunnella.

    Rautavaara tuo tietysti tulkinallaan siihen oman osansa.

    Sanoittajalla on aivan poikkeuksellinen taito mennä myötätunnolla sellaisten ihmisten nahkoihin, joita hän itse ei ollut; tässä miehien ja muusikoiden.

    Muusikot ovat kappaleen ottaneet omaksensa, kun sitä edelleen esittävät, miehisyyden kuvauskin kirvoittaa tuollaisia edellä mainitsemiani: "Siinä on munaa!"-kommentteja.

    VastaaPoista
  11. Pelimannin penkillä on minunkin suosikkini. Kuuntelen sitä aina mökkireissulle mennessä, sillä se virittää minut oikeaan tunnelmaan - siinä on sellaista jätkän tragiikkaa.

    Toinen mökkisuosikkini on Helismaan "Loponen ja mä", sillä se tuo mieleeni nuoruusvuoteni Volvon tehtailla. Meininki oli samanlaista.

    VastaaPoista
  12. Rock on minulle perusta. Iän myötä se tietysti on laajentunut paljonkin. Nämä kappaleet, joista yleisradion ns. kevyt musiikki 70-luvulla koostui, ovat jääneet alitajuntaan.

    Parhaat sieltä nousevat ja niiden arvon tajuaa, uskomattoman paljon hyvää siellä on. - Iskelmissä kun on turhan paljon suorastaan kornia tavaraa. Vaan niinpä kai kaikessa.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)