maanantai 17. joulukuuta 2012

Rikkaus on hyvyyttä






 Viikonlopun Iltasanomissa oli sangen mielenkiintoinen artikkeli, jossa miljonäärit kertoivat, kuinka heitä vähäisempien tulee sopeutua puutteeseen.

Työntekijöilleen kymppien palkkioita maksava ilmaislehtien omistaja, Eero Lehti,  kertoo, kuinka ostaa usein tavaransa kirpputoreilta. Samaa hän ilmeisesti suosittaa köyhemmilleen, kirpputoreilta ostaminen on tietysti ihan viisasta. - Milloinkaan en tosin Eero Lehden luksusta ole kirpputoreilta löytänyt, en ainakaan halpaan hintaan.


Ostaminen on hänen mielestään viisain tapa luoda varallisuutta. Sitä hän ei kuitenkaan selitä, mitä sitten, kun rahat ovat loppu.
Ilmeisesti pitää vain ostaa lisää, jos on esimerkiksi Eero Lehdellä töissä.

Kyösti Kakkonen, mies joka aina on  nimensä veroinen, sanoo että hänellä nuukailu on kokonaisvaltaista. Hän kehoittaa sijoittamaan vain sellaiseen, mikä on kestävällä pohjalla, eikä tuotteen arvo ajan mittaan vähene.  - Ruokaan sijoittamista hän ei siis kannata.
Nuukuutensa Kyösti yrittää voittaa silloin kun ostaa designia ja taidetta. Se taitaa tässä yhteydessä tarkoittaa samaa kuin purkkeja ja purnukoita. Minäkin ostan toisinaan säilöttyjä herkkukurkkuviipaleita.

Miljonääri Päivikki Palosaarellakin oli jotain sanottavaa, mutten oikein jaksanut lukea. Hän on aikaisemmin kokenut aivan saatanallisen ja raastavan köyhyyden, "voi piti ottaa sulamaan, ettei yhtään mennyt hukkaan", - tänä päivänä menee paremmin.

Päivikki, Päivikki, pusun sinulle tahtoisin antaa. En kuitenkaan suullesi.

Päivikki kertoo, ettei keitä milloinkaan perunoita ilman kattilan kantta.  Päivikki, minä tunnen suurta myötätuntoa sinua kohtaan, olet epäilemättä yhä yksi todellisia liike-elämän jättiläisiä!

2 kommenttia:

  1. Päivikin olisi kannattanut mainita myös, että keittolevyn voi sammuttaa jo varttia ennen kuin pernat ovat kypsiä.

    Kaikkein köyhimmille oiva säästövinkki olisi ollut, etteivät lämmitä sitä hataraa torppaansa sähköhellalla, avonaisen uuninluukun kautta tai kuumentamalla keittolevyt punaisiksi.

    Ja kolmanneksi vaikka se, ettei sitä ruokaa pidä heittää pois päiväyksen vanhennuttua. Se on ihan hyvää vielä monta päivää, kääretorttukin kestää viisi vuotta.

    VastaaPoista
  2. Joskus odotimme ravintolassa annoksia turhan kauan. Kaverini sanoi, että "menes sanomaan keitiöön, että laittavat keittolevyn kuutoselle!"

    En minä usko, että Päivikillä niin vanhoja kääretorttuja on, kyllä kai ne menevät syöntiin.

    Oiva säästökeino on myös, kun jättää turhat matkustelut ja hotelliyöt viettämättä.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)