maanantai 10. joulukuuta 2012

Matkaan





Yritysten asiakaslehtiä lukiessa tulee toisinaan ylimaallisen hyvä olo, tajuaa kuinka hyvä ja kaunis maailma onkaan; hyvä ja huoleton on elää, kun huolta tällviissii pidetään!

VR:n Matkaan-lehdessä 12/12 on paljon lukemisen arvoisia artikkeleita: "VR antoi viisi lupausta ympäristölle", "Visan päivä unelma-ammatissa", "Talvi ei yllätä junia". "Veturilaisille talvi on yhtä juhlaa", "Herkuttelijan Pori" , ja paljon, paljon muuta.


Lehden kruunaa aimo annos kulttuuria. Artikkeli taiteilija Osmo Rauhalasta ja suorastaan sokerina pohjalla Kirjailija Markku Pääskysen kirjoittama novelli.


Osmo Rauhala on taiteilijuuden lisäksi luomuviljelijä ja luomun saarnamies Siurosta, hän viljelee heinää, apilaa ja niitä syöviä luomulampaita - Helsingin Kaivopuistossa on kesämökki, kuten artikkeli sitä leikkisästi kutsuu. New Yorkissa - Nykissä - kuluu puolet vuodesta, sielläkin Osmon päivä alkaa luomukaurapuurolla. Aamut kirjoittaa, iltapäivät maalaa, alkuviikko usein toimistohommia! 

Nyt en saa päähäni mikä, mutta jokin tai jotkin tuossa jäi kaihertamaan.

Kirjailija Markku Pääskysen novelli on suoranainen mestariteos! Rakkauskertomukseksi kutsuttu kertomus perheestä etelänmatkalla.


Kriitikoksi kerrottu Erkka Mykkänen, kehuu lehdessä novellin aloittavaa pitkähköä vitsiä kreikkaisesta taloudesta. Sitä, jossa matkailija maksaa satasella hotellinpitäjälle, tämä maksaa jollekin jne. jne. kunnes raha palautuu hotellipitäjälle ja turisti nappaa sen takaisin itselleen kun ei ole tyytyväinen palveluihin. Velat on maksettu.

Vitsin miljardis kertomiskerta ympäri maailmaa on jo sivuutettu, mutta miten uskomattoman tuoreesti ja omaperäisesti Pääskynen osaakaan sen kertoa!

Helsingin yliopistossa kirjallisuutta opiskelleen Pääskysen novellissa tuoreus ja oivaltavuus ovat juuri ne asiat, jotka saavat minut sitä ylistämään! - Mahdottomana en pidä, että menen VR:n lippuluukulle, työnnän vaikka väkisin viiskymppisen rouvalle ja sanon, että mitään näin hyvää en suostu ilmaiseksi lukemaan! 

Lukekaa, jos vain käsiinne saatte, novelli ei ole mitään ilmanpierentää, siinä on maku ja haju mukana! - Nauttikaa ja makustelkaa!



6 kommenttia:

  1. Tuota lehteä tuskin saan mistään käsiini näillä raiteettomilla lakeuksilla, mutta uskon hyvinkin, että Pääskynen on hyvä, oikein hyvä.

    Olen itsekin laatinut hänen kirjastaan varsin ihastuneen jutun, johon nyt vaatimattomasti linkkaan, tässä linkki. Tuo juttu ei ole mikään kirjaesittely,´vaan vissiin puuta heinää asian vierestä. Linkkaan kuitenkin todistaakseni minäkin, että Pääskystä kannattaa lukea, ei yksin kauniin nimen takia.

    VastaaPoista
  2. Kaikki kirjoituksesi blogistasi olen pitkään lukenut, tuosta muistin vain piston omassatunnossani noista pilkkujen käytöistä. Luen sen ajatuksella vielä useasti.

    Pääskynen sanoo, että ihailee runoutta, muttei pysty sellaista itse kirjoittamaan. Esikuviaan kirjoittamisessa on mm. vaimonsa.

    Hirvittävän ilkeää olisi sanoa, että runollisproosassaan kirjoittaa yks yhteen monenlaista lukemaansa.

    VastaaPoista
  3. Pakko minun on vielä tähän lisätä, että tämä on mahdollisesti ensimmäinen juttu, jossa käytettän sanaa "makustella", ja olen sen kokonaan lukenut. Pakko oli, kun ite oon kirjoittanu.

    VastaaPoista
  4. No voi, puhuinko minä jutussani Pääskysen puuttuvista pilkuista? Hyi minua, jos niin tein. Hämärä muistikuva on, että puhuin.

    Minusta on hienoa, että kirjailija sanoo, ettei pysty kirjoittamaan runoa. Niin moni ei-kirjailija luulee pystyvänsä, ja kirjoittaakin. Pahinta on, että ne julkaisevat niitä omakustanteina, joita lahjoittavat tuttavilleen palautteen toivossa. Olen viimeksi selvinnyt odotetusta palautteenannosta sanomalla, että luen perusteellisesti ja palautteen anto kestää. Kestää ja kestää.

    VastaaPoista
  5. Sen sijaan, hän sanoo kirjoittavansa proosaa kuten runoa.

    Koko novelli olisi mennyt ilman ruoansulatushäiriöitä, jollei E. Mykkänen olisi lehdykässä novellia puffannut, kehumalla tuota vitsiä, joka on minun korvissani ja silmissäni loppuun kuluneen vanha.

    Kehuu: "varsinaisen novellin nimittäin aloittaa pieni itsenäinen tarinansa. Siinä Pääskynen esittää kerrassaan yksinkertaisen ratkaisun koko Euroopan velkakriisin ratkaisemiseksi. Romaanissa moiseen tavittaisiin 400 sivua. Mutta novellissa sen voi hoitaa yhdessä kappaleessa."

    Minäkin annan Pääskyselle yhden hyvän, vapaasti jossain välissä käytettäväksi: "...pääskystä ei päivääkään!"

    VastaaPoista
  6. Täytyy myöntää, että bloggauksestasi en aikanaan ole ymmärtänyt mitään. Suomalaiseen nykykirjallisuuteen - nimenomaan romaaneihin - olen niin huonosti perehtynyt.

    Hölmöltä tuntuu lukea omia hölmöjä kommenttejaan näin jälkeenpäin, onkohan se ihan varma, ettei mikään hakkeri ole niitä sinne jälkeenpäin lisännyt.

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)