sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Perkele - Olen työtön!






















Eläkeläisukko Benny Mäki raahusti senaatintorille, katsellakseen siellä olevan kahvion ikkunasta sisään ja maiskutellakseen asiakkaiden mukana. Hänen eläkkeensä tosin oli huomattavan iso, mutta menotkin olivat ruhtinallisen suuret, niihin hän oli elämässään totutellut. - Jostain täytyi siis säästää.


Kun Benny oli saanut maiskuttelustaan tarpeeksi, hän köpötteli kauppatorille. Benny ei jaksanut kantaa enää huolta ulkonäöstään, hänen tyylikkäät viiksensä olivat muuttuneet ohikulkijoita puistattaviksi räkäjarruiksi ja hänen poskensa olivat harmaan parran peitossa. Lemahdukset juorusivat, ettei hän ollut pessytkään itseään ehkä viikkokausiin.

Pengottuaan kauppatorin roskikset ja siirryttyään tutkailemaan kauppahallin tiskejä, hän puuskahti vihaisena: "Mitä se Harrikin oikein selitti, silakka on sen saatanan kallista!" 

Masentuneena Benny Mäki lähti raahustamaan kohti kotiaan, vastaan tulivat Jasmin Mäntylä ja kaupunginjohtaja Pajunen, mutta kumpikaan ei häntä tuntenut, tai ei halunut tunnistaa. Benny tarttui kuitenkin kaupunginjohtajaa hihasta ja sai kuin saikin tältä viisikymmentäcenttisen.

Kyyneleet pusertuivat Bennyn silmiin: "Kiitoksii vaan herra,  vallan kauhian paljon - töistä potkivat pois, siksi vain pyysin - Anteeks vaan herra, anteeks vallan kauhian paljon!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)