keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Haku päällä





Elokuva-arvosteluissa kriitikot antavat arvosteltavalleen tähtiä yhdestä viiteen. Viisi on jo ylimaallisen hyvä, kolmekin vielä aivan katseltava.  Eija-Riitta Korhola on bloginsa ylälaitaan merkinnyt varmuuden vuoksi peräti kaksitoista tähteä.

Eija-Riitta kertoo tuoreessa kirjoituksessaan, että vankien hänelle lähettämät lemmenkirjeet saivat hänet kyyniseksi jo koulutyttönä. Ne ovat hänen kertomansa mukaan kopioituja siirappituotteita, joiden tarkoituksena on vain ansaita rahaa.

En epäile sanomaasi lainkaan, Eija-Riitta, - vaikken laillasi ole vankien lemmenluritteluihin perehtynyt, silti minulle on käynyt vähän samanlainen ilmiö.

Aikaa sitten jo ymmärsin, että kun poliitikko puhuu tunteista tai arvoista, sieltä taustalta löytyvät useimmiten hyvin raadolliset motiivit; ansaita paikka auringossa, saada ihailua, ääniä ja rahaa.


Mielenkiintoista että olet, Eija-Riitta, keskittänyt huomiotasi netin vonkauskirjeisiin. Ole kuitenkin rohkealla mielellä, kyllä sieltä vielä halutessasi oikea löytyy, kun vain riittävän kärsivällisesti etsit.

Jos häiritsee, että mieskokelaat kirjoittavat sinulle vain asemasi, kauneutesi, rahojesi tms. tähden, koetapa vaikka pientä positiivista huijausta. Lähetät itsestäsi oikein ruman kuvan, kerrot, että on ollut vähän henkisiä ongelmia, alkoholia kuluu kohtuuttomasti ja haluaisit huutaa rumia koko sielusi kyllyydestä. - Kaikki kirjeet, joita sellaisen jälkeen saat, ovat ilman mitään epäilystä merkkejä aidosta ja pyyteettömästä rakkaudesta.


---
Eija-Riitan bloggaus:
http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2012/11/21/sarjahurmaajia/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)