torstai 27. syyskuuta 2012

Debis




Väsynyt mies Burgerlandian presidenttinä. 

Tässäkö tämä kaikki oli, eikö enää mitään ole tämän yläpuolella?  En haluaisi enää hymyillä ja edustaa. Isossa maailmassakin vain halveksivat, pitävät ihan böndenä. Enkä minä itseäni osaa sillä lailla tyrkyttää; en minä ymmärrä niitten juttuja.

Pojat burgerlandialaisella klubilla kehuvat ja ylistävät,mutta suurvisiirin tai neuvoksen titteleitä ne vaan kärttävät.

Akka lausuu runoja, aika kauheilta tuntuvat.

Miksi, oi miksi, kaikki on niin väärin? Miksi kukaan ei ymmärrä?

5 kommenttia:

  1. Niin, ja kun mokoma ehdottelee, että jokaisen pitäisi tehdä pieniä tekoja toisilleen ja tarvitsevien suuntaan niin siitä se hätä lievenee.

    On siinä kyllä perääkin, en ihan kokonaan panisi viemäristä alas.
    Suuriakin ovat ehdotelleet, eikä siunausta ole niistäkään kaikistellen ollut.

    Tuossa iltalenkillä katselin "puron" (Kajaanijoen) varrella siistittyjä vesakoita ja ajattelin, että olisipa siitä hyvä polttopuita käydä kaupunkilaisten rapsimassa, ja että ne edes vähätuloisille hakupalkalla annettaisiin.

    Vaan ei, ei saa mennä ottamaan ilmaiseksi. Ja kun niistä kukaan ei halua maksaa mitään, ajattavat ne yksityisillä urakoitsijoilla (3€/km+kuutiotaksa) kompostihakkeeksi parinkymmenen kilometrin päähän.

    Eikö sieltäkin päin (muka ylhäältä päin!) pitäisi niitä "pieniä tekoja" tarvitsevia kohtaa tehdä?

    Ennen olivat antaneet kaupungin alueeelta tehtyjä raivaustähteitä ottaa, mutta joku mulkku sinne oli tullut toimistoon istumaan ja tulkitsemaan uudestaan asiasta annettuja pykäliä. Löytänyt sieltä sellaisen, jonka perusteella muuttaa käytäntöä, eli laskuttaa...

    VastaaPoista
  2. Joitain yhden pressan kuvia katselin, kun joku siitä sanoi; väsyneeltä näyttää ja kyllästyneeltä. Ihmettelee vain.

    Sellaisia ne tämän maailman opetetut ovat, pakko uuden viranhaltijan vesaikko laskutukseen on pistää, että näkisivät kuinka hyvä ja tamokas hän työssään on. Aikansa laskuttavat niistä, sitten joku seuraajista huomaa, että koko kuittiruljanssin ja muun pyörittäminen vie laskennallisesti enemmän kuin tuo.

    Laki on onneksi sellainen, että marjoja ja sieniä saavat ihmiset ilmaiseksi kerätä, kovasti sellainen montaa maanomistajaa harmittaa. "Voi pärkkele, täme minun maa, mine ampu ny haulikko!"

    Vielä ei ole näkynyt sitä pöljää uutista, jonka mukaan marjoja jää joka vuosi hukkaan niin ja niin monella kymmenelläko miljoonalla se oli. Ei kai ne siellä metsässä hukkaan mene koskaan.



    VastaaPoista
  3. Eihän marjat hukkaan mene, jäävät vain IHMISELTÄ poimimatta. Muutama muu eläintoverimme lopuista kyllä huolen pitää; etanat mm.

    Siksi tuo polttopuujuttu ärsyttää koska esimerkiksi minä köijään taloni lämmitykseen mökiltä, 100 km:n tai anoppilasta 60 km:n päästä puuta ja arvaa sen, miten ei millään raskisi ajella sellaisen takia. Ostopuu on sitten niin kallista, että sama alkaa sähköllä lämmittämään kokonaan.

    Sama se on yksityisen tai metsäfirmojen suhteen. Kun ne tekevät raivaus-harvennus tms-savottaa metsissään ja jos kukaan ei hakkuutähteitä kysele, sinne ne metsään jäävät, mutta jos kysyy, hinta löytyy kuin olisi sitä varten ne sinne kaadellut. (Paitsi että nythän ne Linkolan sanoin raapivat jo marjapuskatkin sellukattiloihin)

    Etsin Kalborekin "punertaa housut Marjatan", mutta ei löytynyt. Tavastialla nauhoitettu Nakkikioskijuttu on kyllä yhtä hyvä:

    http://www.youtube.com/watch?v=2hR1M2KivP8

    VastaaPoista
  4. Tuo "mine ampu ny haulikko" perustuu ihan tosiasioihin. Vuosikymmeniä sitten laittoivat metsiin vielä sellaisia kylttejä, joissa luki "asiaton oleskelu kielletty!"

    Kallborekin minä olen nähnyt Rantasipissä 80-luvun alkuvuosina. Hyvä se oli.

    Ennen kuolemaansa Röykän mies esiintyi Mannemenuetin jutuissa, joista pidän paljon. Nitä olen juutuubista paljonkin kuunnellut. Kallborek/Mantere ei tosin poistumisensa vuoksi ole suuressa osassa enää mukana.

    Tämäkin on hieno. Eeki Mantere: Tuhansien tähtien hotelli.

    VastaaPoista
  5. (kuvitus Mantereen kappaleessa on karsea, niinkuin ne juutuubissa usein ovat, mutta se ei ole laulajan vika)

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)