maanantai 12. joulukuuta 2011

Hyvinkää





















Hyvinkää on kaukana Uudenmaan perämetsissä sijaitseva pieni kylä, jossa asukkaita on noin 45 000. Siellä kukaan ei tunne toisiaan, melkein kaikki asukkaat ovat alun perin kotoisin Vetelin Koskenkorvasta, Turvetsalosta, Ylä-Uhtualta tai Kouvolasta, joihin  jonain päivänä havittelevat takaisin pääsevänsä.

Kylässä ei ole kulttuuria tai nähtävyyksiä. Kulttuuria edustaa lähinnä yksi jonkun paikallisen paimenpojan kivimuuriin piirtämä vitun kuva, josta kaikki ihmettelevät mitä se oikein esittää!

Tunnetuin tutustumiskohde kylässä lienee ainakin takavuosina ollut ravintola Hopealyhty, jota mainostettiin lauseella: "Sata askelta asemalta, kaksisataa takaisin!"

Sanovat, että  nuo kaksisataa askelta ovat kannattava ratkaisu. 

Alemmassa kuvassa Turvetsalon vanha uusikirkko pimeän aikaan.










5 kommenttia:

  1. Minulle näyttää näitä kivimuureihin ja portinpieliin (maitolaitureihin ja uimakoppeihin ym.) piirreltyjä hässäköitä etukäteis"auroina" silmissä joista tiedän, että kohta iskee päälle jumalaton migreeni!

    Huvitti lääkälinhoitajaa kun se kyseli, millaisia oireita ennen piänsärkykohtausta minulla esiintyy kun kerroin em hässäköistä. Ihmetteli, koska muilla ne ovat joko salamoita tai siksakkuvioita...

    Hyvinkää on varmaankin silti ihan hyvä paikka asua noista muuriin piirretyistä kauniista kuvioista tai kulttuurinpuutteesta huolimatta. On siellä kirjasto ja lukio kummiskin.

    VastaaPoista
  2. Tämä nyt tuli huvituksestani erilaisista matkailuesitteistä, joissa jokainen paikka on ihmeellisyyksiään täynnä, paikkakuntia olen aiemminkin irvaillut.

    Oikeastihan Hyvinkää on asukasmäärältään melko iso, Suomen 23.suurin. Isompi kuin muut r:mki-h:ki radanvarren kaupungit.
    Yhä selvemmin se silti on vuosien varrella muuttunut Helsingin lähiöksi, kaikki kaupungista dinne tuntuu valuvan.

    Asiat ovat muuttuneet moneen suuntaan: 70-luvulla yleisesti tiedettiin kaupungin ison viskaalin ajelevan kännissä kuin apaashi. 80-luvulla poliisi viimein uskalsi puhalluttaa.

    Joskus meinasin laittaa kuvan Helene Schjerfbeckin asunnon paikalla olevasta kuusikerroksisesta talosta: "HS muutti tästä Tammisaareen, koska hissi oli liian usein epäkunnossa"



    ...
    PS: laitoin sinne ängryböörds-keskusteluun linkin pariin huonoon kuvaan vammaisesta variksesta. Kyllä sillä minusta näyttävät siivet olevan synnynnäisesti epämuodostuneet.

    VastaaPoista
  3. Kaupungissa asunut kansliastahuolimattapäällikkö Bror Wahlroos, joskus vielä eläessään, loihe lausumaan hieman sarkastisesti Hyvinkään kulttuurista, Turusta kun oli kotoisin.

    Edelleen on noista vuosista heikennystä tapahtunut, enää ei voi mennä rautatieasemalle katselemaan, kuinka hän junaa odottaessaan vilkuili hermostuneesti kelloaan ja piereskeli.

    Asemarakennus on Edelfeltin faijan suunnittelema, vaikka vähän laho taitaa ollakin.

    VastaaPoista
  4. Nyt vasta katsoin Isien sota -dokumentin sen osan, jossa Tuomari Nurmio kertoo isänsä sodasta. Muistelen, että tykkäsit jonkun verran hänen musiikistaan, mutta katsoitko tämän: http://areena.yle.fi/video/1323802345856

    Minä katsoin juuri tältä pieneltä näytöltä kuulokkeet korvillani.

    (Ei paljoa liity Hyvinkääseen, mutta haetanneeko tuo mittään?)
    (Tiällä muut leikatut potilaat kuorsaavat ja piereskelevät, minen sua unta. Koskee jalkoihin, selkään ja päähän enkä uskalla enää lisätroppeja pyytää koska entisistäkin meinaa seurata "liskojen yön" kaltaisia kamaluuksia.)

    VastaaPoista
  5. Katselen tuota parhaillaan, vähän yhteys pätkii, mutta pikkuhiljaa.

    Todella hyvä dokumentti tänä aikana, jolloin sotahurmio tuntuu olevan päällänsä. Vaan eihän tuota ne katso, jotka haluavat sankaritarinoissa rypeä.

    Nuoret, vähän vanhemmatkin, tuntuvat veteraaneista ajattelevan heidän olleen joku ihmeelisesti samaan muottiin valettu ryhmä.

    Henkisesti vammautuneiden joukko oli suuri, sodan jälkeiset väkivaltatilastot näyttivät korkeita lukemia. Kemppinenkin kerran kirjoitti Karhupuistossa itsesään hengiltä juoneesta mannerheimristin ritarista.

    Muuten minusta tuollaisten sotahönkäkirjoittajien tulisi ymmärtää vastuunsa siitä miten lukijakunta kirjoitukset ottaa vastaan. Heillä kun ei välttämättä lainkaan ole samaa ymmärrystä asioista.

    Katkeruuden on täytynyt sodan jälkeen olla suurta, ei kommunistien suuria äänestyslukuja heti sotien jälkeen muu selitä.

    Veteraneja tietysti arvostan, heidän osansa oli kova, mutta tapa jolla heistä nykyään puhutaan, saa nuorison ajattelemaan: "Minäkin haluaisin olla tuollainen, minäkin haluaisin päästä sotaan, minäkin haluaisin olla arvostettu sankari!"

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)