keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Otsahöyhenten alta




Vaimo: Huomenta Peter, heräätkö, mä oon valmistannu sulle herkullista - arvaa mitä! - angrybirdsia!

Peter: No, jos mä sitten nousisin...mites kahvi?

Vaimo: Tottakai angrybirds-jauhatus on valmiina!- Uunituoretta angrybirds pullaa leivoin aamuyöllä!

Peter: Sano vielä se juttu!

Vaimo: Kultu angrybirds-luoja, mä oon sun angrybirdstipu, pusi, pusi ja paljon kunnioitusta! 
...Kukaan muu ei osais hankkia mulle niin paljon angrybirds pukuja, käsilaukkuja, hattuja, pikkupöksyjä, hameita ja tiesmitä mielikuvituksellista angrybirdsia!

Peter: No, äläs nyt...mut sano kuule vielä kerran se juttu, niin illalla lähetään sitten angryböördaamaan sinne angrybirds-juhliin, joihin ollaan menossa, kun minä sattumoisin olen luonut sen Angry Birdsin!

Vaimo: Tiedänhän minä rakas angrybirds-luoja - Voi miten ihanan jännää angrybirdsia!... ai niin: Kultu angrybirds-luoja, mä oon sun angrybirdstipu, pusi, pusi ja paljon kunnioitusta!
---

(kuva: Jussi Nukari, iltasanomat)

21 kommenttia:

  1. Äläs nyt, Riku. Vasta tämän omaleimaisen puvun myötä sain selville, että Angry Birds on jokin tietokonepeli. Tähän asti luulin Angry Birdsiä bändiksi.

    Tässä sitä paitsi totetuu naisen tärkeä tehtävä: olla miehen brändi koko kehollaan. Nokkela nainen, 2,5 miljoonaa katsojaa ja ilmaista mainostilaa.

    VastaaPoista
  2. Yhdellä isolla sisäpihalla asustelee varis, viime kesän poikuetta.

    Siivet sillä on syntyjään tyngät, eikä se osaa lentää. Yöllä se nukkuu pää rintaa vasten aina samalla risukon oksalla reilun metrin korkeudella. Ei herää vaikka taskulampulla sitä katson. Päiväisin ja hereillä ollessaan se kraakkaisee aina, kun ohi kulkee.

    Ihan pulleassa kunnossa se on, ilmeisesti ainakin kastematoja löytyy; en usko että se hiirtä kiinni saisi. Se ei näytä yhtään angrybirdilta, olosuhteiden pakostakin on ihmisiin joutunut tottumaan.

    Tiedä sitten miten sen käy talven pakkasissa.

    VastaaPoista
  3. Kulti, sä Mun kaunein laulu,
    kun kiltisti oot, saat kohta pelata,
    Mua ei kannata konsaan salata.
    Sä, Mun ihan itsen mainostaulu!

    VastaaPoista
  4. Voi pikkuista varista! Onkohan sillä elämisen edellytyksiä talven yli?

    Toisaalta sitä ei saisi hyysätä, ettei se opi luottamaan liikaa ihmisiin. Joku kuitenkin tulee ennen pitkää, ja vääntää siltä niskat nurin.

    Olisipa vaikea tilanne, jos olisi minun lähialueellani. Auttaisiko sitä vai ilmoittaisiko kunnaneläinlääkärille? Tekisi pahaa katsoa paukkupakkasilla.

    VastaaPoista
  5. Yritin siitä kännykällä kuvaa ottaa, ei tullut mitään, kun oli sen verran pimeää.

    Variksen näkevät niin monet, että epäilemättä joku sitä alkaa syöttämään talven yli. Jouluna ehtii nälkiintyä, kun ihmiset monta päivää bunkkereissaan lymyilevät.

    Kesällä se asui vielä vanhempiensa kotona katolla, myöhemmin, jo pihamaalle muutettuaan, sillä oli seuranaan sukulaisia. Äityli ja isukki olivat aika häijyjä hyökkäämään, vaan myöhemmin taisivat lähteä joraamaan muualle.

    Jotain siinä on, että tuollainen onneton säälittää, vaikka variksista ylipäätään en pidä lainkaan, äityliään kohti heittelin kiviä.

    VastaaPoista
  6. Riku, tuosta ändrybirdistä en minäkään Iineksen lailla tiennyt ennen tätätä päivää, että mikä se on. Tai siis en ollut kuullutkaan, varmaan meni aiemmin muiden mainosten mukana päänsivujeni roska-astiaan. Enkä varmana muista sitä huomennakaan. Ilmaan rakentelua kaikki tuollainen.

    Variksista puheenollen, yleensä varislinnut, varmaan myös muunlajiset, nokkivat hengiltä huonovointisemmat. Tässäkin pihassa viime kesänä vajaakykyinen harakka sai lajitovereiltaan sellaisen höyhennyksen, että löytyi kuolleena aamusella nurmelta.

    Ota toi onneton kylppäriis ja juttele sille mukavia. Syötä joulukinkun liisteet, lohennahat, leipää, maitoa, keksiä ja anna romminapsut silloin tällöin. Kyllä se siitä sitten taas ens kesänä pusikoissa pujottelee...

    VastaaPoista
  7. Minäkään en peliä ole koskaan pelannut, mutta tosiaankin se on yksi niitä harvoja suomalaisia menestystarinoita käsittämättömällä 500 miljoonalla latauksella älypuhelimiin. W-pedian mukaan 6,5 miljoonaa kertaa on ollut maksullisia. Westerbacka on ollut "mukana kehittämässä peliä".

    Tietoisen riskin tuo Peter otti vaimonsa angrybirdsiin pukiessaan: joku pelinhimoinen olisi voinut alkaa juhlissa näppäilemään!

    Varisten häijyyden tiedän, ajoin joskus kauan aikaa sitten useamman parveen. Yksi oli huolimaton ja kolahti tuulilasiin, ystävälliset kaverit nokkivat sitä, kun taustapeilistä katsoin. Silloin ajattelin niiden syöneen sitä, mutta siitä en ole varma.

    Asuin joskus kuusikon keskellä. Siellä oli variksilla ja harakoilla kerran armoton sota jossain latvikossa. Meteli oli kauhea kun kraakkuivat. Tuloksena yksi harakka oli puiden juurella hengettömänä.

    Miksi tuo yksi onneton varis on selviytynyt, en yhtään tiedä. En sitäkään oikeasti osaa sanoa, vammautuiko syntyessään, pesässä, vai vasta katolta alas tultuaan, kun en sitä riittävästi ole pystynyt seuraamaan. Ihmisiltä se on sikäli turvassa, että kyseessä on piha, jossa kulkee paljon ihmisiä, mutta täysin ulkopuolisilta se on suljettu.

    Tuohon variksen lemmikiksi ottamiseen vastaan, kuten eräs kaverini joskus nuorena minulle vastasi, kun häneltä yritin autokyytiä jonnekin saada. "Ei käy: Arvaa miks? - Mulla on hyvä syy: Ei huvita!"



    (Ilmeisesti miehen nimi on oikeasti Vesterbacka, W:llä alkavana on kuitenkin lehdissä yleisesti ollut.)

    VastaaPoista
  8. Riku, se on dalidomi-varis tai sitten muiden ympäristömyrkkyjen uhri. Harvat vain selviytyvät poikasvaiheesta nähtäville. Puluja ja lokkeja kun seurailee toreilla ja turuilla, niin poikasvaiheessa näkee näitä "känttykäpäliä" ja muunlaisia vinoon viipertäjiä. Mutta niin ne vain sieltä talven tullen heikkoina lenkkeinä parvista häviävät .

    1970-luvulla metsästelin Siilinjärven lähellä jossa Kemiran päästöille ei vielä oltu jarruja laitettu ja muistan, että useamman kerran saaliiksi sattui joku kanalintu, joka oli hyvin kitukasvuinen, jalat vääntyneet kippuraan, jotkut hätäjälin osasivat juuri ja juuri lentää. Jäniksillä oli samoja vaivoja, oikeita vemmelsääriä suorastaan.

    VastaaPoista
  9. Jonkun omituisen muotoisen vammaisen kalan olen joskus saanut.

    Tuo varis minua alkoi vaivata, yritän keritessäni käydä katsomassa mikä sillä oikein on. Minusta siivet näyttävät lyhyiltä, mutta vaikea sitä kai on sanoa kun se harvoin niitä haluaa levittää.

    VastaaPoista
  10. Tulipa muuten mieleeni yksi tamperelainen varis jonka jalan ympärille oli kietoutunut rautalangan pätkä joka loppujen lopuksi kasvoi osittain myös jalan yläosan lihasten sisään. Jos en väärin muista, niin kyllä se siinä Koivistonkylän raitilla useamman vuoden eleli nakkikioskin eväitä roskiksesta ja ympäristöstä aamutuimaan nauttien. Taisi olla jopa hyvin ärhäkkä ja päällepäsmäri muita lajitovereitaan kohtaan. Olihan sillä se salainen, pahasti naarmuttava ase koivessaan kipeimpiä iskuja jaellessaan.

    VastaaPoista
  11. Voi ei, ja minä ostin lapsenlapselle pallon, tämän ängriböötsin, kuten hän minulle 4-vuotiaan ehdottomuudella suomensi, kun en tiennyt mikäs pehmis se oikein oli, jolla minua heitteli ja nyt on siis kyseessä pallo, koska treenaamme seuraaviin pallo-olympialaisiin.. Näin sitä aina sivistyy 4-vuotiaan seurassa ja tämä sivistys tapahtui vasta joskus syksyllä:P

    VastaaPoista
  12. Mustaleski,

    Kyllä se nykymaailmassa kieltämättä taitaa olla niin, että ilman hyvin nuoria tuttavuuksia väkisinkin jollain tavalla putoaa kelkasta.

    Näissä ängriböördseissä yhdestä pallosta taitaa olla vain ensiavuksi, kun pikkuhiljaa huomaa, että erilaista kivaa ängroböördsi-tavaraa on vaikka kuinka paljon.

    VastaaPoista
  13. Otin pimeässä salamalla pari huonosti onnistunutaa kuvaa tuosta variksesta. Vain siiven yläosan sulat ovat pitkiä, muut ihmeellisen töppöjä. Näyttää minusta syntymävialta, vaan mistäs sen tietää.

    Kuvat

    VastaaPoista
  14. Eihän vain ole harakan ja variksen risteytys? Katopas sen siiventynkiä tarkemmin ja nokanjuurta, pyrstöäkin voisi tarkastella.

    En kyllä tiedä, voiko sellainen risteymä olla mahollinen?

    Menee humoristisexi kuin Huovisen Havukka-ahon ajattelijan pyymetson kanssa...

    VastaaPoista
  15. Voi kai se olla, huono minä oikeasti olen näissä luonnontuntemus asioissa.

    Salamalla pimeässä otetuissa kuvissa sen väritys näyttää kuitenkin todellista vaaleammalle, ihan normaalit variksen sävyt sillä on.

    Parempia kuvia en saanut, kun patterit kamerasta loppuivat kesken ja salamalla täytyi ottaa, kun oli aivan pilkkopimeää.

    Todellista lihavammallekin näyttää, taisi höyheniään pörhistellä, kun harmitti ahdisteluni kesken uniaan.

    VastaaPoista
  16. Yhden epäilyttävän foton löysin kysymyksellä harakan ja variksen risteytys?

    http://www.markkuhelasuo.com/linnut_6.74.html#Linnut%206

    VastaaPoista
  17. Kylläpä tämä nyt teettää, kun ihan viattomasti yritin alkujaan onnettomasta variksesta kertoa.

    En ole ollenkaan varma, voi se tuollainen ristisiitoskin olla. Harakkaa en pesintäaikaan ainakaan nähnyt, hyökkäilevä oli varis.

    Yritän tehdä jatkotutkimuksia, vaikka ne ovat hankalia kun en oikein päivän valolla pääse näkemään.

    VastaaPoista
  18. Riku, ei tästä varmaankaan kantsi elämäntehtävää ottaa. Tiedelehti väittää näin: "Varis ja harakka eivät ole läheistä sukua, eikä niiden risteymiäkään tunneta.
    Hyvä lähde eri lintulajien risteytymien esiintymiseen ja niitä koskevaan kirjallisuuteen on Serge Dumont Bird Hybrids Database: www.bird-hybrids.com"

    Olisi siis sensaatio, jos ulkoistettu naapurisi paljastuisi sellaiseksi.

    VastaaPoista
  19. Hyvä että kuitenkin kerroit, en tuota mistään olisi tajunnut tarkastaa, silmä kovana olisin edelleen havaintoja tehnyt ja niistä jotain raportoinut.

    Myönsin minä se aiemminkin, ettei tuo luontokappaleiden tuntemus minulla erityisen hyvällä mallilla ole.

    VastaaPoista
  20. Riku, kumma se vain on vaikka tusinatyyppi variksesta olisi kysymys, niin jos se joutuu poikkeavaan tilaan, niin uteliaana sen selviytymistä seuraa.

    Pakkastalvena (toissa-?) seurasin räkätin sinnittelyä kadun toisella puolella kun naapurin Anelma sitä syötti pakastimestaan kaivamilla pihlajanmarjoilla. Muuten kai se olisi selvinnyt, mutta taisi havukka höyhentää sen paistikseen.

    Ps. pääsen tänään kotihoitoon säkillinen kipulääkkeitä mukanani. Leikkaavat sitten seuraavalla kerralla jos muilla keinoin ei pyllistymää (pullistuma) asetu; 10 kg läskiä kyljistä pois, fysikaalista hoitoa ja selkäryhmään porukalla jumppaamaan... laihtuminen muuten alkoikin 5:n päivän aikana mukavasti kun ei ruoka maita. Suussa on kissanpissin maku jatkuvasti, vai olisiko kirjoilevanm siilin.

    VastaaPoista
  21. Pikkuhiljaa aloin huomiota outoon varikseen kiinnittämään. Yleisesti lokeista ja variksista en paljoa perusta, noita ärsyttäviä jätteensyöjälintuja on Helsingissä aivan liikaa.

    Selkäkivuista minulla ei ihan noin pahoina ole kokemuksia, pienemmistä kyllä. Hyvä, että asia ja paraneminen edistyvät!

    Vuosikymmenet sitten kävin punttisalilla ahkerasti, siellä oli yksi minua vanhempi mies, joka nosti hirmuisia rautoja; maastavedossakin melkein 300 kiloa. Oli kuitenkin melko lihava, eikä lihaksensa juuri näkyneet. Hänelle tuli jotain selkäkipuja, joista meni lääkäriin. Olisikohan lääkärillä ollut jotenkin kiire, Esa Laiho ei ainakaan vielä silloin virassa toiminut. Suositteli nimittäin Urkille "hieman kevyttä punttiharjoittelua!"

    VastaaPoista

Juttujani ei ole pakko uskoa – »enhän niitä usko itsekään», sanoi entinen eukko.(Rabelais: Pantagruel)